Vielä Desuconista

Desucon oli toissaviikonloppuna, ja ilmeisesti olisi aiheellista kommentoida aiheeseen liittyen jotakin näin tyylikkäästi viikon muiden bloggaajien jälkeen.

Desussa oli huippukivaa! En ollut cosplayannut sitten Musiikkimessujen, jotka nekin pidettiin liki kahdeksan kuukautta sitten, ja Desu palautti positiivisena mieleen sen kaiken, mikä cosplayssa on kivaa puvun tekemisen lisäksi. Yleinen karnevaalitunnelma nostatti mielialaa ja toisten pukuilijoiden komeiden pukujen näkeminen nosti pintaan viimein aidon ja palavan motivaation tehdä itsekin taas jotain ihan kunnolla.

Lauantaina käytin uudestaan lokakuun Musiikkimessuilla debytoinutta Isaakin pukua Lucan ulkoiluttaessa massiivista Cain-kostyymiään. Näin jälkikäteen tarkasteltuna päätös ei ollut ehkä kaikkein älykkäin. :DD Cain-herran pukuun oli tehty muutoksia, jotka vaikuttivat puvun käyttömukavuuteen, minkä johdosta suurin osa lauantaista kului siinä, kun yritin nostella Lucan viittaa takaisin tämän harteille. Eihän pelkkä viitan nostelu sinänsä mitään, mutta kun siinä roikkui kiinni pari kiloa panssareita, siipiä ja vuohenkalloa, niin helppoa se ei ollut. Veikkaan, että jonkun olkapäät kaipasivat vähän hierontaa lauantain urheilusuorituksen jälkeen.

Isaakin pukua olisi ollut muuten ihan kiva pitää päällä, mutta kuten olettaa voi, villakangastakki ja kauluspaita eivät ole paras mahdollinen yhdistelmä kesäpäivänä, vaikka cosplayaajia siunattiinkin tutulla harmaalla Desu-säällä. Kuumuuden itsessään olisi vielä kestänytkin, mutta peruukkini osoittautui jo Musiikkimessuilla helposti takkuuntuvaksi ja melko huonolaatuiseksi, enkä sitten jaksanut tilata uuttakaan. Peruukin kanssa tappelu meni sitten hampaidenkiristelyksi, ja kaiken lisäksi olin unohtanut tarkistaa puvun kunnon ennen conipäivää. Muutama nauhojen viereen liimattu "niitti" vähän repsotti, mikä aiheutti niin ikään pahaa mieltä itselleni.

Lauantai-iltapäivä meni viime vuoden tapaan pitkälti Eurocosplayn tuomaroinnin merkeissä. Juryssa istuivat lisäksi tämän vuoden WCS-edustajamme Elffi, ompelumestari rora sekä viime vuoden Eurocosplay-edustajamme trinode. Kisaamaan ilmestyi loppujen lopuksi yhdeksän cosplayeria, ja etenkin kärkikolmikko oli sangen kovatasoinen ja tasaväkinen. Päätöksen tekeminen ei ollut helppoa, sillä jokaisella kilpailijalla oli omat vahvat osa-alueensa, eikä ollut helppoa pistää täysin erilaisia esityksiä ja erilaisia pukuja samalle viivalle arvioitavaksi. Tuomaroinnissa pisteytimme eri osa-alueita, jotka olivat hahmouskollisuus, puku ja esitys. Puvusta maksimipisteet olivat 20, esityksestä 10 ja hahmouskollisuudesta 20. Hahmouskollisuus-osa-alueessa arvioitiin muun muassa esityksessä ilmennyttä hahmouskollisuutta sekä materiaalivalintoja ja puvun mittasuhteita.

Voittajaksihan valittiin loppujen lopuksi Granado Espadan Male Scoutina esiintynyt Asagi. Isot onnittelut hienosta vedosta!

Sunnuntai meni sitten Shiorin (Revolutionary Girl Utena) vaatteissa. Meidänhän oli tosiaan tarkoitus pariutua (...) Ilonan kanssa sunnuntaiksi, mutta täysin ymmärrettävistä syistä jäin parimme ainoaksi osapuoleksi. Omankin pukuni valmistuminen oli vähän siinä ja siinä, ja loppujen lopuksi peruukin stailaaminen jäikin sitten hieman puolitiehen. Eksyin kuitenkin kuvaamaan eeppisen Elina-Utenan kanssa. Nettiyhteyteni on ollut vähän kenkkuileva viime aikoina, joten en ole vielä saanut näppejäni kaikkiin sunnuntain aikana otettuihin kuviin, mutta katsokaa nyt, kuinka hiton eeppisen kuvan YumiKoyuki meistä nappasi:

This is my evil face.

Kaikenkaikkiaan Desucon oli todella hyvä tapahtuma. Eurocosplay oli järjestetty erinomaisesti (kiitos, Hoothoot, olet upein!) ja itse show oli jälleen kerran mieleenpainuva. Valitettavasti missasin cosplaynäytöksen tuomarointien takia, mutta huhupuheiden mukaan sekin oli laadultaan erittäin hyvä. Muutakin ohjelmaa omiin tarpeisiini riittävästi - Eurocosplayn lisäksi kävin cosplaypaneelissa ja Tales of -luennolla, jotka molemmat olivat hyvin informatiivisia ja viihdyttäviä.

Olisi mukava pitää itsekin joskus ohjelmaa, mutta en tiedä mitään mistään muusta kuin cosplaysta. Cosplayaiheiset ohjelmat ovat tosin yleensä lähinnä kisoja tai sitten asujen tekemiseen liittyviä, ja itse en henkilökohtaisesti koe hyötyväni puvunteossa toisten kuuntelemisesta vaan enemmänkin tekemisestä. Lisäksi on ollut ohjelmaa ulkomaiden cosplaykulttuureista ja ulkomailla kisanneiden kokemuksista, joista kummastakaan ei itselläni ole mitään kokemusta. Cosplaykisoista olisi tosin ihan kiva pitää jonkinlainen kriittinen katsaus - vaikka jokin sellainen, jossa limittyisivät yhteen katsojien, kisaajien, tuomareiden ja järjestäjien näkemykset hyvästä kisasta. Tai sitten jotain ihan muuta. Mietitään!

Nekoconin ja Finncon-Animeconin jätän tällä erää väliin (aika, raha, the obvious reasons), joten oma tieni suuntaa seuraavan kerran Tampereelle Traconiin. Opiskelija-asuntoni sijaitsee näppärästi noin kahden minuutin kävelymatkan päässä Tampere-talosta, joten conimajoitukseni on turvattu. Score! Jatkot Voronalla

Loppukevennyksenä taas pitkästä aikaa hauskimpia Google Analyticsin tarjoamia hakusanoja:

"leikkaa tukkas ja mee oikeisiin töihin"
"puoliksi näkyvät rinnat"

Joo.

Koomailun tyly loppu

Viime merkinnästä on kulunut taas kauniisti kuukausia, ja nyt jos koskaan olisi otollinen tilaisuus näyttää, että hei, olenhan minä edes vähän terästäytynyt! Pakkohan sitä on olla, kerta Desucon häämöttää jo parin viikon päässä!

... No en kyllä ole. :D Huhtikuun vietin kauniisti kirjojen ääressä ja rutistin pienessä ajassa kasaan sellaisen määrän opintopisteitä, että herään vieläkin öisin kylpien kylmässä hiessä ja miettien, että osaanko nyt varmasti kertoa Pohjoismaiden ulko- ja turvallisuuspolitiikan eroista tai Euroopan unionin demokratiavajeesta. Paitsi että en. Mutta se on myönnettävä, että opiskelujuttujen valmistuttua väsymys oli melkoinen, sillä vaikka kuinka lupasin itselleni, että yritän ottaa rennosti, niin tietenkin piti nipottaa ja hankkia paiseita melko yhdentekevistä jutuista (kuka muka välittää jostain yksittäisten kurssien arvosanoista sitten, kun olen valmistunut...).

Kesälomani alkoi hyvin ja sain akkuni ladattua ja cosplaylle olennaisen tekemisen innon takaisin. Takapakkia tuli kuitenkin viime viikolla, kun koirani Ninni meni äkillisesti niin huonoksi, että muutaman tunnin sisään tilanteen toteamisesta oli lähdettävä eläinlääkäriin ja tehtävä päätös, jota lemmikinomistaja ei koskaan haluaisi joutua tekemään, mutta joka on lopulta kuitenkin aina jossain vaiheessa tehtävä. 14 vuotta on pitkä aika olla yhdessä, ja olen aina kiintynyt jokaiseen lemmikkiimme niin hulluna, että olo on ollut viimeisten päivien aikana vähän voimaton.

Eilen havahduin koomailustani kuitenkin siihen karmaisevaan tosiasiaan, että hittolainen, Desuconiin on aikaa enää hälyttävän vähän, ja jotain olisi pakko tehdä. Niinpä otin käsittelyyni Shiorin peruukin. Prosessi on vielä kesken, mutta heitän tässä lähipäivinä tänne ennen ja jälkeen -kuvia. Peruukit ovat aina olleet minulle se hankalin osuus puvussa, sillä en osaa laittaa edes omia hiuksiani, saati sitten peruukkeja. :D Nykyisin minulla on sen verran lyhyet hiukset, ettei niille tarvitse juurikaan mitään tehdä, ja vaikka omistan kauniin hiustenmuotoilusetin, en osaa käyttää sitä. Sen huomasin eilen, kun yritin muotoilla Shiorin tukkaa ties minkälaisella raudalla. Kuidut kyllä taipuivat, mutta aina ihan vikasuuntaan. :,D Onneksi ne voi aina suoristaa takaisin alkuperäiseen muotoonsa ja lähteä uuteen yritykseen. Toivon vain, ettei yrityksiä tarvitsisi ottaa kovinkaan montaa, sillä veikkailen vähän, että kuidutkin hapertuvat liiasta pahoinpitelystä.

Minun piti tehdä Judith valmiiksi Desuconia varten, mutta enpä teekään. Yritän saada neidon asustuksen valmiiksi tässä kesän mittaan Finnish Talesin photoshoottia varten. Toisen Desupäivän puku on siis vielä hieman mietinnän alla - Shiori saattaa päästä käyttöön kahdesti, tai sitten nappaan jonkun vanhan pukuni uusiokäyttöön. Isaak oli alkuperäinen suunnitelmani, mutta annas olla, jos tuo herran peruukki ei tuosta tule säällisen näköiseksi, on pakko keksiä jotain muuta, kun uuttakaan ei ehdi enää tilailla. Onneksi herään asioihin aina näin ajoissa!

Lisäksi sain Ilonalta tässä muutama viikko takaperin mieltä lämmittävän haasteen, joka antoi hyvän syyn blogin päivittämiseen. Minun on tosin vähän pakko luistaa tuosta 'oman kameran kätköistä' vaatimuksesta, sillä kuvaan digikamerallani ihan älyttömän vähän.

You are beautiful -tunnustus on tarkoitettu kaikille blogistanian näteille blogikirjoittajille. Tunnustuksen saaja haastetaan julkaisemaan 3-5 ennen julkaisematonta kuvaa omasta elämästään (oman kameran kätköistä) pienten selitysten kera ja jakamaan tunnustus eteeenpäin kolmelle (3) muulle!

Seivästin Caroliinan verisesti Traconissa 2010. Ilmeestä päätellen se teki hänet surulliseksi. Sanna H. kuvasi.

Hei, olen Judge Magister ja käyttäydyn erittäin hahmouskollisesti. Huomatkaa myös miehekäs vyötäröni! Finncon-Animeconissa vuonna 2009. Amanda K. kuvasi.

Heppani Vakker ja minä. Sanna H. kuvasi.

.... :D Luca sai pupunkorvat, prohoho. Juusto kuvasi.

Haastan kolme kaunista cosplaynaista eli Iriksen, Pumpkinin ja Fukan, mikäli he eivät haastetta ole jo muualta saaneet. Take it or leave it!

Palailen blogiuniversumin äärelle lähipäivinä, josko saisin jotain näytettävää aikaan.

Henkilökohtaista, tositarkoituksella

Hiukan hävettää, kun olen jättänyt blogini aivan hunningolle muutaman kuukauden ajaksi ("muutaman" - herramunjee, tätä edeltävä merkintä on marraskuulta...). Tosiasiallinen syy tähän on ollut se, että sitten Shiorin peruukin hankinnan en ole tehnyt cosplayn eteen a) yhtään ja b) mitään. En mitään. En yhtään, en mitään, en yhtään mitään. Minun on hieman vaikeaa käsittää, miten tämä on ylipäätään mahdollista, sillä aina cosplaytaipaleeni alkuhämäristä asti olen ollut lähes tauotta työstämässä jonkinlaista pukuprojektia.

Osasyy saamattomuuteeni on se, että olen yrittänyt kierrellä kangaskauppoja, mutta koska Eurokangas vihaa juuri sitä kaipaamaani sinistä väriä ja suorastaan halveksii mintunvihreää, en ole saanut kasaan pukuihin tarvittavia materiaaleja. Sitten on tietty näitä tylsiä aikuisten juttuja, jotka ovat vaatineet oman veronsa. "Opiskelukiireet" = aina hyvä tekosyy kaikkeen. Yliopistossa opiskelu on tosin toistaiseksi ollut rennompaa ja vapaampaa ja ehdottomasti vähiten läsnäoloa vaativinta verrattuna alempiin kouluasteisiin, mutten ole silti jostain syystä saanut itseäni ompelukoneen äärelle vapaa-aikana. Jo on aikoihin eletty!

Nyt olen kuitenkin vähitellen heräämässä cosplaykoomastani. Tämän vuoden puvut ja conit eivät tosin ole vielä(kään) sataprosenttisen lukkoonlyötyjä, sillä kesällä olisi kai hyvä tehdä töitäkin. Ja koska kotiseutuni kesätyöntekijöitä palkkaavat yritykset ovat päättäneet, että "lolz päätetään kesätyöntekijöistä sit joskus toukokuun puolessa välissä, ei kukaan halua töistään tietää sitä aikaisemmin", niin tätäkin tietoa saa hetken aikaa odotella.

Tämä vuosi näyttää tällä hetkellä tältä:

Shiori Takatsuki, Revolutionary Girl Utena - Desucon
Kaveeraan ton yhden Ilonan kanssa.

Judith, Tales of Vesperia - Tracon
Kaveeraan ton yhden pienen ryhmän kanssa. Olen harkinnut Judyn debytoimista esimerkiksi Desun toisena päivänä tai mahdollisesti Animeconissa, mikäli sinne olen menossa. Animecon kun on kesän coneista se, jonka ensimmäisenä jätän väliin, jos niikseen tulee. No hard feelings, mutta kun Turku on hankalan matkan päässä ja con itsessään ei toistaiseksi ole herättänyt minussa erityistä mielenkiintoa.

Ja uutena tulokkaana:


Kanna Sakyonosuke, Bakumatsu Kikansetsu Irohanihoheto
Kaveeraan ton yhden samurain kanssa, tosin en tiedä milloin. Mahdollisesti Traconin toisena päivänä?

Mukaan mahtuu ehkä vielä yksi nopea puku Tampere Kupliihin... Kupliiseen... Kupliin... Joo, sinne. Mitä nyt tajusin juuri, että elämme jo maaliskuussa, rästissä on esseitä, oppimispäiväkirjoja ja tenttikirjoja, ja Kuplii on kuukauden päässä, että se idea taisikin olla sitten siinä... Joka tapauksessa, nyt kun pakolliset anteeksipyynnöt, motivaatio- ja aikapulavalitukset ja pukulistan päivittäminen ovat pulkassa, voinkin keskittyä siihen asiaan, mistä minun alun perin piti kirjoittaa.

Olen jo hetken aikaa miettinyt, että blogistani puuttuu tietynlainen henkilökohtaisuus. Toki merkinnöistäni näkyy oma ääneni ja toki käsittelen harrastustani melko henkilökohtaisesta näkökulmasta käydessäni läpi pukujen valmistusprosesseja ja tapahtumamuistoja, mutta minua on jäänyt hieman kaivelemaan se, etten taida antaa hirveän paljon itsestäni. Cosplayblogin ei tietenkään ole tarkoitus olla muotiblogi, joka ruotii kirjoittajansa henkilökohtaista elämää poikaystävistä koiran korvatulehdukseen, mutta itse olen huomannut lukevani mielelläni sellaisia blogeja, joiden pitäjien nk. oikeista elämistä saa muodostettua jonkinlaisen käsityksen.

Niinpä mieleni teki hieman valottaa sitä, millainen olen ihan oikeasti. Vuosi sitten (!) blogini aloittaessani kirjoitin itsestäni esittelymerkinnän, jossa kerroin kyllä harrastushistoriastani varsin kattavasti, mutten tainnut sanallakaan valottaa ns. oikeaa persoonaani. Eli siis, aloitetaan helpoimmasta eli siitä, miltä minä näytän kaikessa luonnollisessa kauneudessani:


Tältä näytän, kun en tiedä, että joku (tässä tapauksessa Juusto, thx!) kuvaa minua. Olen erittäin ylpeä taidostani väännellä naamaani valokuvissa, ja yleensä nähdessäni kameran reväytän kasvolihakseni sellaiseen irveeseen, että oksat pois.

Sitten voisin kai vähän valottaa sitä, mitä teen elääkseni. Ja siihen on helppo vastaus; elän valtion kustannuksella. Menin peruskoulun jälkeen tunnollisesti lukioon, ja suoritin vaaditut 75 kurssia erittäin tunnollisesti ja kirjoitin tunnollisesti ja hain tunnollisesti jatko-opintoihin. Moukan tuurilla pääsin ensimmäisellä yrittämällä sisään Tampereen yliopistoon valtio-opin opintoihin. Valtio-oppi on vähän hämärä termi (sen on arveltu olevan mm. oikeustiedettä ja filosofiaa), mutta englannin "political science" kertoo kaiken olennaisen. Kyseessä on siis politiikan tutkimus.

Aihe kuulostaa varmasti erittäin tylsältä ja luotaantyötävältä, mutta teemme me yliopistolla muutakin kuin väännämme siitä, mikä nyt olisi se oikea tapa tasapainottaa kansantalous tai mitä veroja pitäisi nostaa. Emme myöskään ole mitään tulevia poliitikkoja, vaikka joukkoon mahtuukin yksi eduskuntavaaliehdokas ja pari avoimesti puoluekantansa esille tuovaa henkilöä. Politiikan tutkimus kun on nimenomaan politiikan tutkimuksen eikä itse politiikan taidon opiskelua. Tykkään puhua politiikasta ja yhteiskunnallisista asioista, ja olen erittäin iloinen opiskellessani näinkin kiinnostavaa alaa. Joten jos minuun törmää jossain conissa, en pelkää käydä tulenpalavia väittelyitä cosplayn lisäksi myös vähän vakavammista aiheista!

Isona (eli neljän ja puolen vuoden päästä, jos noudatan Kelan ohjeistusta) minusta tulee yhteiskuntatieteiden maisteri. Mitä se tarkoittaa ja mihin se avaa ovia, siitä minullakaan ei vielä ole ihan selvää käsitystä. Martti Ahtisaari on mun idoli, joten ehkä minusta tulee isona fem!Mara.

En ole myöskään ihan varma, ovatko ihmiset ymmärtäneet syyn siihen, miksi minä ja Luca linkittelemme toisiamme ristiin niin ahkerasti. Olemme melko vakiintunut kahden hengen cosplaytiimi, mutta vaikutamme myös niinkutsutussa oikeassa elämässä melko ahkerasti, vaikka nykyisellään välillämme on muutama sata kilometriä fyysistä välimatkaa. Tutustuimme toisiimme lukiossa ja aloitimme yhteisen cosplaytaipaleen jo vuonna 2008.

Oon toi Ryuk (Death Note) tossa oikealla ja vieressä on mun paras kaveri Luca Reminä. Tracon III, helmikuu 2008.

Voisin tehdä joskus vähän syvemmänkin analyysin siitä, kuinka siistiä on omata vakituinen cosplaypari (jolla tosin taitaa olla enemmän omia ideoita paricosplayhin kuin vastaanottavaisuutta mun ideoilleni, mutta ei se mitään!). Olemme toistaiseksi cosplayanneet yhdessä mm. seuraavia parivaljakoita:

Ryuk & Rem (Death Note)
Matt & Mello (Death Note)
Sha Gojyo & Genjyo Sanzo (Saiyuki)
Zenon & Shien (Saiyuki)
Ion & Sync (Tales of the Abyss)
Ivan Braginski & Wang Yao (Axis Powers Hetalia)
Isaak Fernand von Kämpfer & Cain (Trinity Blood)
.. And many more to come!

Merkintä on venähtänyt melkoisiin mittoihin ja minun pitäisi ihan oikeasti olla opiskelemassa, joten paljastukset saavat odottaa ensi kertaan.

Tosiaan, La Masquerade Infernale juhlii ensi perjantaina 1-vuotispäiviään! Jos unohdan kirjoittaa synttäripäivän merkinnän niin kuin luultavasti käy, niin onnittelen itseäni sydämellisesti jo nyt! Onnea!

Hiustenhalkomista

Kerta cosplayvuosi on nyt omalta osaltani pulkassa, lienee aika muistella vanhoja ja pohtia tulevaa. Blogini on ollut pystyssä kohta yhdeksän kuukautta ja vaikka bloggaustahtini onkin ollut keskimäärin vain sellaista kolmen merkinnän kuukausivauhtia, olen silti ihan fiiliksissä aina kun saan aihetta päivittämiseen. Vaikka cosplay onkin kiintoisa ilmiö ja harrastus, ei siitä saa revittyä asiaa ihan yhtä paljon ja usein kuin vaikka tavallisesta pukeutumisestaan - on helppo laittaa blogiinsa joka päivä kuvia kulloisenkin päivän asustaan, mutta cosplayasun valmistuminen vie luonnollisesti paljon kauemmin. On ilahduttavaa huomata, kuinka paljon internetistä löytyy nykyään suomalaisia ja suomeksi kirjoitettuja cosplayblogeja - koetan stalkata niistä mahdollisimman montaa ja vaikken olekaan jaksanut hetkeen päivittää blogirullaani, niin tykkään teistä kaikista silti ihan yhtä paljon.

Mutta se siitä herkistelystä sitten. Ensi vuosi lähestyy! Maaliskuinen Tampere Kuplii pitää toistaiseksi hallussaan vuoden ensimmäisen tapahtuman titteliä, joten edessä on vielä pitkä, cosplayton talvikaamos. Musiikkimessuja seurannut armoton väsymys on omalta osaltani jo haihtunut, ja olen alkanut jo mietiskellä seuraavien pukujen materiaalihankintoja.

Ensimmäisenä asialistallani on Shiorin (Revolutionary Girl Utena) toteuttaminen, ja päätinkin aloittaa urakkani tässä pari viikkoa sitten etsimällä oikeanlaista peruukkia. Helpommin sanottu kuin tehty.




Yritäpä tästä nyt sitten päättää, mikä väri tuo on olevinaan - saati löytää peruukkia, joka olisi edes melkein samanvärinen kuin jokin lähdekuvista. Päädyin lopulta tilaamaan eBayn cosplaywigiltä kivan lämmönkestävän ja luumunvioletin peruukin ja pitämään kovasti sormia ristissä sen suhteen, että väri olisi edes suurinpiirtein oikea ja että pituus riittäisi. Yllätys oli iloinen kun peruukki saapui perille ja sen paksuus, pituus ja värikin olivat melko lailla sitä, mitä toivoinkin. Väri ei ehkä ole ihan niin akkuraatti kuin voisi olla, mutta värjäämään tuskin lähden, sillä olen itse siihen ihan tyytyväinen. Mieleni voi tosin muuttua matkan varrella vielä monen monituista kertaa...

O hai der, Juri-sempai~
(Myöntäkää pois, webkamerani ruusureunusefektn ja Utenan ruusut ovat kuin yksi yhteen!)

Seuraavan agendalla on saada peruukki ja Shiorin hiustyyli fuusioitumaan keskenään. Neidin hiusmalli on melkein liiankin normaali ja sen tähden varsin hajottava. Kiekuroita ja laineita ja ardghfjghhh. Katsotaan, mitä tapahtuu, kun käyn projektiini käsiksi.

Toinen täysin varma asusuunnitelmani ensi vuodelle on Judith Tales of Vesperiasta. Tämäkin nainen hiustyyleineen näyttää ensi vilkaisulla varsin simppeliltä, mutta annahan olla tuon nutturan ja noiden hiuslisäkkeiden/antennien/ulokkeiden kanssa... Lisäksi tädin hiusten väri aiheuttaa harmaita hiuksia (lol) - ensi alkuun ne näyttävät sinisiltä, mutta tarkemmin tarkasteltuna väri on paremminkin violetihtava sininen. Yritäpä tässä sitten etsiä eBaysta jotain vastaavaa. :B Luultavasti päädyn ihan rehelliseen siniseen peruukkiin kuten suurin osa muistakin Judy-cosplayereista.
Tiedossa on siis hauskoja hetkiä hiusten parissa. En ole koskaan joutunut tekemään kovin radikaalia peruukin modausta, joten nyt lienee korkea aika opetella. Lupaan raportoida projekteistani tässä talven mittaan armottoman rehellisesti - unohtamatta mahdollista kuvamateriaalia karmaisevalla tavalla kuolleista peruukeista. :D

Natsiestetiikkaa

"Kato iskä, oon natsi."
"Etkä oo, sulla on liian pitkä tukka."

Eli siis, let me present: Isaak Fernand von Kämpfer, Trinity Blood. Variaatio on Thores Shibamoton kaunis taidekirjaversio, jossa on häkellyttäviä epäloogisuuksia sekä ihanaa yksityiskohtien muuntumista eri lähdekuvien välillä.



Heti alkuun on myönnettävä, että aliarvioin puvun vaikeustason pahemman kerran ennen sen työstämisen aloittamista; "No eihän tossa oo ku pitkä takki ja vähän jotain random sälää, helppo nakki lulz". Minulla ei kuitenkaan ole takanani minkäänlaisia vaatetusalan opintoja, vaan olen itse joutunut opettelemaan kaiken (yleensä kantapään kautta) näiden liki neljän harrastusvuoden aikana. Tapanani on yleensä hamstrata näppäriä peruskaavoja käsityölehdistä ja muokata niitä tarpeen mukaan, mutta Isaakin takin kanssa olin hetken aikaa sormi suussa. Löysin vain yhden kaavan kaksoisnapitetulle ja herrainkaulukselliselle takille, ja sekään ei oikein tyydyttänyt minua - lehti oli muistaakseni vuodelta -87 ja takki oli malliltaan lähinnä vähän sinne päin. Oli siis lähdettävä liikkeelle kuuluisalla "trial and error" -menetelmällä.

Mallailin asioita kaavapaperille ja tein parikin koekappaletta, joita sitten leikkelin ja ompelin ja ratkoin ja ompelin, kunnes sain suurinpiirtein univormun näköisen tekeleen aikaan. Sen jälkeen leikkasin hengitystäni pidättäen varsinaiset kankaat paloiksi ja kiitos luojalle siitä, etten ryssinyt mitään. Olin nimittäin ostanut kankaani yli puoli vuotta aiemmin ja sitä ei enää löytynyt Eurokankaan valikoimistakaan. Mistä tiedän tämän? No siitä, että kangas vähän niin kuin loppui kesken, ehehe... he. Kävin kuitenkin hankkimassa melkein samanlaista kangasta ja väkersin niistä sellaiset osat, jotka vähiten näkyivät, kuten alakauluksen ja takin alavarat.

Takissa käyttämäni kangas on tosiaan löytö viime syksyltä. Riihimäen Eurokankaaseen oli juuri tullut erä talvikankaita ja tämä kyseinen villasekoitekangas nappasi heti huomioni. Rakastuin siihen niin antaumuksella, että ihan harmittaa, ettei sitä enää ole kaupan valikoimissa näkynyt. Hinta oli muistaakseni jotakuinkin 15 €/m, mutta oli täysin hintansa väärti.

Takin pohjan kanssa ei ollut suurempia ongelmia - mitä nyt kaulusta ja vuoria ommellessa sai olla tarkkana, mutta Rosencreuz-univormujen nauhojen väreissä olikin sitten hivenen tulkinnanvaraa. Monet tekevät RCO-univormunsa valkeilla nauhoilla, mikä näyttää mielestäni ihan hyvältä ja akkuraatilta, mutta itse päätin kuitenkin hakea pukuuni taidekirjakuvamaista vaikutelmaa, jossa pukujen yksityiskohdat ovat kiiltävän metallisia. Näinpä ostin 20 metriä satiininauhaa ja aloin ommella. Käsin. Pffft.

Takin muut yksityiskohdat kuten hihansuiden tekstit, kauluspaidan kauluksessa olevat merkit, hihoissa olevat merkit ja nauhojen viertä kulkevat "niitit" (joita on liki 100 kappaletta, argh) ovat maalattua tekonahkaa, jotka on kiinnitetty julmasti ihan vain liimaamalla. Rinnuksissa roikkuva risti on softista kuten myös kotkakuvioinen vyönsolki, ja vyöt nyt ovat ihan vain vöitä.

Peruukki aiheutti ehkä eniten hammastenkiristystä, sillä pitkät peruukit ovat tunnetusti alttiita takkuuntumaan enkä voi kehua, että peruukkini olisi ollut erityisen laadukas. Olisihan se pitänyt arvata jo hintaa katsoessa - 24 euron hintapyyntö on pitkästä peruukista kuitenkin aika vähän. Takkujen lisäksi huomasin jälkeenpäin virallisia kuvia katsoessani, että peruukki sensuroi aika tehokkaasti pukuni koko yläosan eikä yksityiskohdista näy juuri mitään. :D No jaa. Pitää muistaa seuraavassa photoshootissa kiinnittää asiaan huomiota. Pakko muuten tässä välissä kiittää niitä ihmisiä, jotka ovat normaalisti näkymättömissä mutta silti aivan mahdottoman isossa roolissa - peruukinselvittäjiä. Rakastan teitä.

Kaunis takahuone on kaunis. Kuvaajana Jamfoot / Gingerman Giant, iso kiitos!

Eniveis. Kaiken kaikkiaan vietin puvun kanssa kuitenkin erittäin hauskoja hetkiä ja olen harvinaisen tyytyväinen lopputulokseen. Ensimmäinen oikeaoppinen vuorituksenikin onnistui ihan nätisti. Vaikka en mittasuhteiltani ihan täsmääkään taidekirjan Isaakin kilometrifiguurin kanssa ja vaikka pelkäsinkin, etten ole olemukseltani tarpeeksi eeppinen voidakseni hypätä tämän charmikkaan vampyyriherran hous-- nahkoihin, oli tunnelmaan virittäytyminen kuitenkin varsin helppoa.

Loppujen lopuksi pukuun upposi yllättävän paljon aikaa; laskeskelin sen vieneen reilut 60 tuntia. Ensimmäiset merkinnät pukupäiväkirjaan tehtiin jo heinäkuun loppupuolella, mutta vasta elokuun lopussa pääsin eroon koekappaleiden kanssa säheltämisestä. Vaikka olin vannottanut itseäni olemaan valmis vähintään pari viikkoa ennen kisaa ja vaikka yleensä olen ollut aina ajoissa valmis, niin tällä kertaa lipsahdin omista lupauksistani ja pakersin puvun kanssa vielä viimeisellä viikolla. Valmista kuitenkin tuli!

Palvelija ja sen isäntä. Suokaa anteeksi epämääräinen poseeraamattomuuteni, mutta oli vaikeaa löytää kuvaa, jossa jompikumpi ei derppaisiherppaisi ihan kamalasti. Keväällä kirkkoon sitten. Sanna H. kuvasi, kiitos!

WCS-karsinnoissa syy

... Nimittäin syy siihen, että olen ollut niin vaitonainen blogissani ja pukuasioistani noin yleensäkin. Tulipa kokeiltua WCS-karsintoihinkin osallistumista Elzyn kanssa. :D Kisasimme tiiminä numero 3, ja pukumme olivat Cain (Elzy) ja Isaak (minä) sarjasta Trinity Blood.

Ihan vänkä kokemushan se oli, vaikka eilistä karsintapäivää edelsikin erittäin lyhyet yöunet, jännittäminen ja ruokahaluttomuus - puhumattakaan kesällä alkaneesta esityksen harjoittelemisesta, sosiaalisen elämän minimoimisesta karsintoja edeltävinä viikkoina, 60 tunnin puku-urakasta ja neuroottisessa tilassa ja paria päivää karsintoja ennen kasatuista lavasteista.

Kohtaloksemme koitui lopulta toinen sija. Harmittihan se, tietenkin - en edes yritä esittää hyvää häviäjää, koska kaikki vihaavat hyviä häviäjiä. :D Ymmärrän kuitenkin sen, miksi näin kävi - voittajatiimin esitys oli kokonaisuutena eheämpi ja viihdyttävämpi, puhumattakaan hugesta ja valolla höystetystä propista. Olen kuitenkin tyytyväinen suoritukseemme; ei hävetä näin jälkeenpäin se, että tuli osallistuttua. Olen ylpeä paristani, joka sai kun saikin pukunsa ajoissa valmiiksi ja olen ylpeä meistä tiiminä. Kaikesta säädöstä huolimatta karsintoihin valmistautuminen oli mieltä avartava ja haastava prosessi, jonka kanssa sai pistää itsensä likoon.

Jostain syystä kisafiilikseni oli kuitenkin kohdallaan vain ja ainoastaan sen kahden ja puolen minuutin aikana, jolloin valtasimme lavan esityksemme kanssa - muuten tunnelma oli hiukan latistunut. Hei c'mon. Neljä osallistuvaa paria. Neljä. :| Lisäksi puitteet eivät miellyttäneet - lavalla oli instrumentteja, tumma lavaympäristö sai pukuni hukkumaan taustaan, istumapaikkoja oli yleisölle vähän ja yleisöäkin taisi olla aika vähän - harva jaksaa maksaa Kirjamessujen sisäänpääsyhintaa vain karsintojen takia. Etukäteen lähettämäämme valosuunnitelmaakaan ei lopulta pystytty toteuttamaan huolimatta siitä, että käsitykseni mukaan viimevuotiselta karsintalavalta haluttiin pois juuri siksi, että esiintyjät saisivat uuden lavan myötä paremmat valot käyttöönsä. Muilta osin järjestelyt olivat kuitenkin onnistuneet, siitä iso kiitos CFT:n porukalle! Messuille pääsi hyvin sisään, tuomarointisessiot ja kuvaukset toimivat ripeästi, avustajat avustivat aina tarpeen vaatiessa ja pukuhuonetilat olivat mielettömät.

Nyt tekee oikeasti mieli olla ajattelematta cosplayta seuraavaan kuukauteen viikkoon kolmeen päivään. :D Vilkaisin kuitenkin näin aamun hauskuutukseksi esityksemme läpi, ja mikäli haluatte tehdä saman, niin tässä linkki. (kiitos Unita!)
Naurattaa. Nuo hiukset eivät sovi minulle sitten ollenkaan. :DD Tulee mieleen yläasteen aikainen hiustyylini, voi kamala. Höystän siviilissä puhettani aina naamanvääntelyllä, joten en näköjään aina pysty hillitsemään lolfacejani lavalla ollessani, mutta onneksi Elzy sentään on eeppinen niin kuin aina. :,D

Erillinen pukumerkintä kuvineen tulossa vähän myöhemmin.

#cosplay.fi

Osallistuin eilen irkissä pidettyyn cosplay.fi -projektin suunnittelukokoukseen, ja parantumattomana idealistina inspiroiduin tästä tietenkin aivan valtavasti, vaikka näyttääkin siltä, että sivuston toteutuminen on vielä pitkän ja kivisen tien takana. Jostain on kuitenkin aloitettava, ja kerta kiinnostuneita oli mukana sen verran paljon, niin ehkä Suomen cosplaylla on vielä hamassa tulevaisuudessa hieno, yhtenäinen sivusto, joka kerää kaikki harrastajat saman palvelimen suojiin!

Yksi keskustelun tärkeistä pointeista oli se, että päätimme pitää kanavan #cosplay.fi (IRCnet) auki cosplayharrastajien yleistä keskustelua varten, sillä Anikissa ja irc-gallerian cosplaypalstalla vuorovaikutus ei valitettavasti ole kovinkaan hedelmällistä. Kaikki siis rohkeasti keskustelemaan cosplay.fi -projektista tai lätisemään muuten vain muiden cosplayereiden kanssa! Kyseessä ei ole minkään valtakunnan eliitin ylläpitämä kanava, jolle vain etuoikeutetut saisivat liittyä - minun kaltaiseni irkkinyyppäkin uskaltautui mukaan. Mikäli irc ei ole entuudestaan tuttu, web-ircistä on hyvin helppo aloittaa. Tässä ohje.

Muutama muukin ajatus virisi eilisestä kokouksesta.

Cosplay.fi -sivustosta on alustavasti suunniteltu jonkinlaista yleissivustoa, jonka alta löytyisi sekä harrastajafoorumi että cosplay.comin tyyppinen kuvagalleria käyttäjäprofiileineen. Lisäksi ilmaan heitettiin ehdotuksia tapahtumakalenterista, tuomaritietokannasta, yleisestä infosivusta, tutoriaalidatabasesta ja vastaavista. Jossain päin interwebsiä on kyseenalaistettu tällaisen, pelkästään suomalaisille harrastajille suunnatun sivuston tarve; onhan meillä jo Aniki, irc-galleria ja ulkomaiset cosplaysivustot eikä Suomi-/cgl/:kään ottanut tuulta siipiensä alle. Itse olen sitä mieltä, että cosplay on harrastus siinä missä muutkin ja kuten eilisessä keskustelussa tulikin esille, niin virallinen ja yhtenäinen sivusto edesauttaisi ihmisiä mieltämään harrastuksensa harrastukseksi. Mikäli lolitoilla, BJD-harrastajilla, j-musiikin ystävillä ja virtuaalitalleilijoilla on omat keskussivustonsa, niin miksi ei meilläkin olisi? Tällainen voisi myös virittää käyntiin cosplayhin keskittyviä paikallisyhdistyksiä - Helsingissä, Jyväskylässä ja Hämeenlinnassa on jo muutama miitti pidettykin.

Mutta. Näinkin laaja-alaisen sivuston toteutus vaatii riittävää määrää vapaaehtoisia, jotka ovat halukkaita näkemään vaivaa asian eteen. Sivustoa ei myöskään kasata ilman tietotaitoa ja toistaiseksi kukaan ei olekaan tunnustanut omaavansa niin kattavia koodaustaitoja, että uskaltaisi moiseen urakkaan ryhtyä. Sivusto päätettiinkin alustavasti kasata valmiista paloista niin pitkälle kuin mahdollista ja mikäli palvelu yleistyy, niin ylläpidon ja toteutuksen voisi hoitaa ostopalveluna, jonka voisi rahoittaa esimerkiksi myymällä suomalaisille yrityksille (esim. alan lehdet, askartelukaupat, säläkaupat jne) mainostilaa sivustolta.

Mutta, mutta. Valtio on ikävä keksintö. Se kun haluaa vahtia rahaliikennettä. Olin yhden räkäisen kauden lukioni oppilaskunnan rahastonhoitajana ja osaan pitää alkeellista kirjanpitoa tuloista ja menoista (kuten moni muukin meistä), mutta kun lakipykälien kanssa pitäisi alkaa elää vähän tarkemmin, niin olen aika lailla sormi suussa (kuten moni muukin meistä). Pitäisikö siis koomaava Cosplay Finland ry tekohengittää käyntiin ja hoitaa mahdollinen tulevaisuuden rahaliikenne sen kautta? Onko cosplay.fi:llä tulevaisuutta ilman virallista organisaatiota? Saako massiivisuutta aikaan ilman massia?

Ikävät raha-asiat poislukien ilmassa on kuitenkin toiveikkuutta, innokkuutta ja sitä paljon peräänkuulutettua yhteisöllisyyttä. Tästä tulee vielä jotain! Ehkä kaikki järjestyy vielä! Viisaat päät yhteen!

(Lopuksi pahoittelen vielä sitä, että blogini on ollut hiljaa viimeiset puolitoista kuukautta. Yliopisto on jännä asia, joka vie varsinaisen lukujärjestyksen aukkoisuudesta huolimatta yllättävän paljon aikaa. Lupaan parantaa tapani!)