Vanhoja pukuja viiksekkäitä eiku mitä

Anteeksi hiljaiselo, mutta en ole jaksanut repiä kirjoitettavaa tyhjästä. Puvunteostakaan ei ole kauheasti mitään raportoitavaa, sillä monen muun cosplayaajan tavoin olen vaipunut jonkinlaiseen talvihorrokseen. Olisihan tuossa kahden viikon päästä tuloillaan Helsingin sarjakuvafestivaalit ja mangapäivä; kyseisessä tapahtumassa olisi paljon itseäni kiinnostavaa ei-mangaohjelmaa, jota voisi käydä vilkaisemassa ja saada siitä samalla tekosyyn jonkun vanhan puvun ulkoiluttamiselle. Tatiana olisi näppärä syyspuku - kokohaalari on melko lämmin ja tarpeen vaatiessa sen saa vielä lämpimämmäksi, sillä alle mahtuu vaatekerros tai kaksikin ihan mukavasti. Ionkin sopisi syyskeleille ihan hyvin - sukkahousuja voi päälleen mahduttaa useammat ja tunikan alle saa hyvin piilotettua pitkähihaisen. (Kyllä, olen kylmänarka ja alan palella heti, kun lämpömittarin lukema laskee alle kahdenkymmenenviiden.)

Ainoa ongelma molemmissa puvuissa on se, että pukuihin kuuluvat kengät eivät sovellu kävelyyn kovin hyvin.Muut pukuni ovatkin sitten vähän hankalia syksyisiksi hengailupuvuiksi joko vaatteen vähyyden tai muiden liikkumista vaikeuttavien asioiden takia. Tietyt pukuni alkavat myös jäädä nykyisten laatustandardieni alapuolelle, jotta viitsisin käyttää niitä uudestaan...Vanhoista puvuistani käyttökelpoisia kokonaisuuksia taitavat olla enää Saiyukin Gojyo (jonka puku ei kauheasti miellytä itseäni), Simounin Neviril (jolla on yhä peruukkiongelma), Last Exilen Tatiana (jonka kengillä on mahdoton kävellä pitkiä matkoja saati sitten ulkotiloissa), Tales of the Abyssin Ion (jolla on kenkinään vain jumppatossut), Hetalian Ivan/Venäjä ja FFX-2:n Paine (joka on hyvin epämukava puku minä tahansa vuodenaikana).
Osan vanhoista puvuistani olen heittänyt kylmästi roskiin ja osa puvuista ei taas enää toimi käytössä lähinnä siksi, koska olen käyttänyt sitä joko omilla hiuksillani tai sitten peruukilla, joka on jo löytänyt uuden omistajan.

En yleensä kiinny vanhoihin pukuihini, joten minulle ei ole suuri este teurastaa pukuun kuuluvaa peruukkia uuteen tarkoitukseen tai myydä sitä rahantarpeessa eteenpäin - saati sitten leikellä vaatteita kappaleiksi tai muokata pukuun kuuluvia kenkiä uuteen käyttötarkoitukseen. Kierrätän aika paljon peruukkeja ja materiaaleja, mutta itse pukuja käytän uudestaan melko harvoin - vähän ajan kuluttua näen niissä liikaa virheitä, jotta viitsisin laittaa niitä uudestaan ylleni.

Tänä vuonna olen tosin tehnyt hämmentävästi poikkeuksia normaaliin "puku-per-tapahtuma" -käyttäytymiseeni, sillä käytin Ionin pukua kahdesti (tai kolmesti, jos photoshoot lasketaan mukaan), Painen pukua kahdesti ja lisäksi tein yhden vanhoista puvuistani uudestaan. Monen cosplayerin kuulee sanovan, ettei hän ollut täysin tyytyväinen pukuunsa ja että hän suunnittelee sen tekemistä uudestaan, mutta aika harva loppujen lopuksi omaa tarpeeksi viitseliäisyyttä vanhojen pukujen korjailuun. Fanituksen kohteet vaihtuvat aika tiuhaan ja eteen tulee viikoittain toinen toistaan vinkeämpiä pukuja, joiden toteuttamista sormet odottavat syyhyten. Lisäksi on tympeää lähteä tekemään pukua, jonka on jo kerran tehnyt, kerta edessä olevat työvaiheet on jo kerran käynyt läpi.

Toisaalta vanhan puvun uusiminen on myös hyvin palkitsevaa, sillä yleensä sitä huomaa taitojensa kehittyneen harrastusvuosien varrella. Itse päätin korjata vuoden 2009 Desuconissa debytoineen Neviril-asuni uusiksi vuoden 2010 Desuun ison Simoun-ryhmän innoittamana. Loppujen lopuksi päädyin uusimaan pukuni kenkiä ja hanskoja lukuunottamatta ihan kokonaan, joten parempi lienee puhua uudesta asusta kuin korjatusta asusta. Prosessi oli omalla tavallaan ihan vinkeä, vaikkakin se tuntuikin kovin tutulta - olinhan minä jo kerran tehnyt kaikki ne osat, joita nyt olin uusimassa.

Uusi Neviril-asuni ei ole lähelläkään täydellistä, mutta huomattavia parannuksia se kyllä koki. Vaaleanvioletti mekkokangas on paremman näköinen kuin vanha, osittain läpinäkyvä verhokangas. Sukat ovat ihonmyötäisemmät niin ikään materiaalin vaihtamisen ansiosta. Takki on hiukan siistimmin ommeltu ja lyhyempi kuin edeltäjänsä, vaikkakaan en vieläkään saanut aikaan hakemaani pallohihaefektiä. Uusi peruukkikin jäi valitettavasti yhtä latteaksi kuin alkuperäinenkin yksilö. No, ehkä vielä jonain päivänä saan voimaa kasata Neviril 3.0:n, jossa nämäkin virheet on korjattu...

Neviril vuonna 2009. Kuvaajana Sanna H.

Neviril vuonna 2010. Fictionary Aaeruna, Wepi kuvaajana.

Erot asujen välillä ovat enimmäkseen oman pääni sisällä, mutta toivon mukaan sukat näyttävät uudessa asussa vähän paremmilta, mekko hitusen fiksummalta ja takki pikkuisen istuvammalta. Läheltä katsottuna ompelujäljessäkin on selkeä ero - enää en tikkaile miten sattuu tai jätä kanttinauhoja repsottamaan (enkä myöskään ompele violettiin kankaaseen oranssia tikkiä...).

Kuluneen vuoden aikana olen tajunnut, että pukujen käyttäminen useampaankin otteeseen on oikeastaan ihan kivaa. Se säästää rahaa ja aikaa ja lisää puvun kantajalleen antamaa iloa - miksipä sitä laittaisi suotta kivaa pukua kaappiin pölyttymään? Pakko sanoa, että oloni ei ole koskaan ollut stressittömämpi kuin ennen tämän vuoden Traconia - ihan vain siksi, että käytin molempina päivinä poikkeuksellisesti vanhoja pukujani. Toki värkkäilin vielä paria päivää ennen tapahtumaa Painelle miekkaa, mutta sen olisi ihan hyvin voinut jättää tekemättäkin - pointti oli kuitenkin se, että saatoin kerrankin keskittyä nauttimaan kesästäni ilman takaraivossa olemassaolostaan muistuttavaa keskeneräistä pukua. Pitänee siis harrastaa kierrätystä myös jatkossa. ;3

Mieleni minun tekevi

Kalevala-lainaus johdattaa meidät ovelasti päivän aiheeseen eli ensi vuoden pukusuunnitelmiini. Olen pitänyt harvinaisen kauan lomaa cosplayasioista - vaikkakin olen seuraillut harrastajayhteisön tapahtumia (kuten viime viikonloppuna pidettyä WCS-finaalia) melko aktiivisesti, niin en oikeastaan ole jaksanut keskittyä omiin pukujuttuihini juuri lainkaan. Kyse ei onneksi ole kuitenkaan ollut inspiraation puutteesta vaan lähinnä siitä, että helle ja kesätyöt ovat vieneet kaiken jaksamisen. Mutta koskaanhan ei ole liian vähän energiaa spekulaatioon! Jos suupielissäni olisi kädet, olisin tehnyt tässäkin ajassa jo kymmeniä uusia pukuja, mutta tunnetusti puvut vaativat valmistuakseen vähän muutakin kuin suuria puheita.

Olen vähän kartoittanut ensi vuoden tapahtumatarjontaa ja se näyttää aika tutulta ja turvalliselta. Tampere Kuplii, Desucon, Animecon ja Tracon lienevät ne, joissa tulen lähes varmasti visitoimaan, mutta katsotaan, josko tilaa riittäisi muillekin tapahtumille. Mikäli Gaala järjestetään taas, olisi siellä mukavaa käydä joko ihan katsojana tai vaikka kisaajanakin. Kosuconkin kiinnostaisi, kerta minulla olisi jo majoituspaikkaoptiokin Jyväskylässä. :D

Aiempina vuosina olen elokuuhun mennessä yleensä jo päättänyt seuraavan vuoden puvut, mutta nyt en ole oikein päässyt puusta pitkään. Traconissa hikoillessani tosin vannoin, että ensi kesällä en tulisi cosplayaamaan mitään muuta kuin vähäpukeisia naisia säästyäkseni lämpöhalvaukselta, mutta uho oli ehkä vähän ylimitoitettua, sillä eihän yksikään cosplayasu ole oikeasti koskaan viileä. Eli hikoilua tiedossa ensi vuodellekin.

Puheissa on ollut ainakin YuRiPa -ryhmän uusiminen samoilla hahmovalinnoilla, mutta uusilla dressphereillä. Rakkaat ryhmäläiseni ovat koettaneet aivopestä minua Lady Luck -ryhmään, mutta olen vielä hiukan epäileväisellä kannalla. :--D

Kesäpuvuksihan Lady Luck olisi toki mitä mainioin vaihtoehto, mutta kun tuo etumuksen alue on vähän... ööh. Tarvitaan aika paljon aivopesua, jotta lähtisin oikeasti tuota pukua tekemään, mutta onneksi Gullwingsien tytöille on roppakaupalla muitakin asuvaihtoehtoja. YuRiPan lisäksi on ollut suunnitelmia isosta Tales of Vesperia -ryhmästä samaisella porukalla, jonka kanssa meillä oli suuri ja eeppinen Tales of the Abyss -ryhmä. Hahmovalinnat ovat vielä hiukan hakusessa joidenkin osalta, mutta itse olen jo löytänyt hahmokaartista sen, jonka puvun kaikkein mieluiten tahtoisin tehdä. Siitä lisää, kunhan saamme suunnitelmia lyötyä lukkoon.

Ensi vuonna saattaa myös mitä suurimmalla todennäköisyydellä olla tiedossa pukuilua iki-ihanasta Revolutionary Girl Utenasta.

Shiori on herkkä nuori nainen. Ihan oikeasti!

Jos osaatte laskea yhteen yksi plus yksi, niin kyllä, Shiori etsiytynee samoille koordinaateille Juri-Ilonan kanssa. :D Ohtori Academyn koulupuku on ehkä yksinkertainen, mutta hyvältä näyttääkseen lopputuloksen pitääkin sitten olla likimain täydellinen - eihän tuo puku näytä miltään ilman tismalleen oikeita värejä, mielettömiä puhvihihoja ja teräviä vekkejään. Tekisi muuten mieli heittää tähän syväluotaava analyysi Shiorista, Jurista ja heidän keskinäisestä suhteestaan, mutta sen pituus olisi jo sitä luokkaa, että se taitaisi vaatia ihan oman merkintänsä.

Lisäksi listallani on tietenkin monen monta unelmapukua, jotka haluaisin joskus vielä toteuttaa, mutta en ole vielä varma, onko niiden aika vielä ensi vuonnakaan. Final Fantasy XII on toistaiseksi eniten cosplayaamani sarja ja toteuttamieni Reksin, Franin, Vaanin ja Gabranthin lisäksi ko. pelistä löytyisi vielä ainakin neljä hahmoa, jotka tahtoisin vielä joskus tehdä. Olen himoinnut muun muassa Balthierin toteuttamista jo pitkään, mutta on erittäin suuri kynnys lähteä tekemään pukua, jonka joku on jo tehnyt niin hyvin kuin ylipäätään voi olla mahdollista. :D Mutta ehkä vielä joskus. Onhan minulla ja concept art -Balthierilla sentään tismalleen samanlainen nenä!

Dat nose!

Balthieriakin enemmän kutkuttaisi oikeastaan Franin tekeminen alusta asti uusiksi, mutta se(kin) olisi jo sitten sen kokoluokan projekti, että jos kaikki ensi vuoden suunnitellut ryhmät ja parit toteutuvat, niin sitä pitäisi luultavasti taas lykkäillä unelmiaan myöhemmäksi.

Haluaisin ehdottomasti toteuttaa myös Last Exilen Maestro Delphine Eraclean jännän avaruuspuvun, koska Last Exile on sen luokan mestariteos että oksat pois ja koska Delphine nyt vain sattuu olemaan niin selkäpiitä karmivan häijy.

Olen vähitellen kypsytellyt ajatusta tämän puvun tekemisestä, joten ei olisi lainkaan mieletön ajatus asettaa tavoitteeksi sen toteuttamisen jo ensi vuoden puolella. Sitähän loppuu pian ikä ja terveys, jos aina vain lykkää asioita myöhemmäksi!

Suunnitelmani luultavasti muuttuvat vielä moneen kertaan, sillä elämäntilanteenikin on melkoisessa murroksessa tällä hetkellä; aloitan syyskuussa opinnot Tampereen yliopistossa. :3 Joten aika näyttää, kuinka paljon rahaa ja aikaa cosplaylle loppujen lopuksi tulee liikenemään.