Kiirettä pitää (kaiken paitsi pukujen suhteen)

Desucon Frostbite oli ja meni kuten aiheesta jo kauan sitten hiljennyt blogosfäärikin varmasti huomasi, mutta minä poikapa en muistanut julkaista raporttiani, vaikka siitä luonnoksen tein jo Frostin sunnuntain iltana. Oikeastaan tuntuisi lähinnä hölmöltä julkaista se nyt, kun tapahtumasta on jo niin kauan, koska elämme kuitenkin nopeatempoisessa yhteiskunnassa, jossa uutiset vanhenevat viimeistään päivässä!

Tapahtuma oli kuitenkin oikein kiva ja sain itseni käymään muutamassa ohjelmassakin, mikä oli erittäin positiivista ottaen huomioon sen, että useat viime vuosien tapahtumat olen lähinnä juossut ympäriinsä kisaohjelmiin liittyen joko kisaajana tai tuomarina, enkä ole saanut viihdytettyä itseäni muilla keinoin. Lauantaina olin ihan kasuaaleissa tamineissa (peruukkia lukuunottamatta-  oli huono hiuspäivä), mutta sunnuntaiksi vedin vielä kerran päälleni alun perin vuonna 2009 valmistuneen Tatiana Wislan (Last Exile) pilottihaalarin. Tatiana on aivan ihastuttava talvipuku, sillä se ei juuri paljasta pintaa näytä ja vaatekerroksiakin saa jemmattua puvun alle niin monta kuin vain ikinä haluaa.

Nyt pitäisi siis tosiaan keskittyä niihin uusiin haasteisiin. Olen luvannut tehdä Tales of Graces f:n Cheria Barnesin kesäksi, mutta kyseistä pukua en ole ehtinyt vielä edes ajatella. Sen sijaan olen ajatellut paljonkin mahdollista Eurocosplaypukuani, mutta ongelma on vain se, ettei minulla ole ollut missään välissä aikaa aloittaa sitä. Arkipäivät kuluvat yliopistopuuhissa ja viikonloput... niin, no, aika pitkälti samoissa merkeissä. Onnistuin hamuamaan itselleni ennätysmäärän kursseja, jotka pitävät minua kiireisinä jatkuvasti - koko ajan on jotain kielten läksyjä tai kirjoitelmia tehtävänä, tenttikirja tai kaksikin luettavana, essee tai oppimispäiväkirja työn alla.

Tällä hetkellä erittäin ajankohtaista ajanvietettä on myös kesätöiden etsiminen, johon tuhrautuu luvattoman paljon aikaa. Uusia avautuvia paikkoja tulee kytättyä liki päivittäin ja useimmiten jokaista paikkaa varten tarvitsee täyttää erillinen nettihakemus (joihin jokaiseen syötetään ne samat henkilötiedot ja tiedot menneistä työsuhteista...) tai sitten kirjoittaa oma, juuri sitä paikkaa varten räätälöity työhakemus. Tänään kävin kevään ensimmäisessä haastattelussani, ja viikon päästä saan tietää, mikäli minua kyseisen paikan kanssa onnisti. Jos näin onnellisesti sattuisi käymään, olisi cosplaykesänikin huomattavasti valoisampi - niin kesätyönhausta vapautuvan vapaa-ajan kuin budjetinkin kannalta. Pidän siis peukkuja itselleni!

Eli merkinnän pointtina oli se, että on tylsää olla aikuinen kun ei ehdi pukuilla. :( Tosin kaipa se on pitkälti kiinni aikataulujensa sovittamisen tahdosta ja taidosta. Tällä hetkellä en kuitenkaan voisi kuvitellakaan ottavani niskoilleni yhtään enempää huolta kuin niillä jo valmiiksi on. :,D


En ole ehtinyt edes kiinnittää huomiota tähän uuteen WorldCosplay-sivustoon, joka kuitenkin vaikuttaa toteutukseltaan ainakin sata kertaa paremmalta kuin vanha, buginen ja kankea cosplay.com. Toisaalta en ole kauhean innostunut siitä, että valmiiksi kilpailuhenkisiä ja arvostelemaan taipuvaisia harrastajia katkeroitetaan yhtään enempää jollain hölmöllä ranking-systeemillä. Kyllähän skenessä on aina niitä, jotka tulevat ihailluksi ja kyllä jokainen ne osaa löytää - tarvitseeko sitä nyt erikseen antaa näkyvyyttä niille, jotka sitä muutenkin saisivat? Tällaisia terveisiä katkeralta akalta, joka inhoaisi nähdä itsensä jonkun rankingin pohjalla. :D

Oho

Kuinkakohan monta kertaa olen oikein todennut täälläkin saman virren, "yhyy, huomasin että coniin on aikaa vain kaksi viikkoa ja oma jaksamiseni on ihan lopussa, joten enpä jaksa tehdä pukua"... Noh, siinä se oli sitten taas. Delphine oli hieman liian suuri pala haukattavaksi näin lyhyellä varoitusajalla, etenkään kun kangaskaupat eivät tarjonneet mitään sopivaa materiaalia valtiatarta varten. Yliarvioin, taas kerran, myös oman jaksamiseni. Syksy on ollut aika haipakkaa monellakin tapaa, on pitänyt pitää huolta itsestään ja toisista, uusi koira tuli taloon ja parin viikon työsarka postin leivissä sai minut vihdoin toteamaan, että hiiteen puvut, nyt pidän oikeasti lomaa.

No, lomallahan tässä on sitten oltu. :D Nyt pienen huilin jälkeen jaksaisin taas panostaa cosplayhinkin, mutta ta-dah, Frostbite on tasan kahden viikon päästä jo ohi, joten uusia peruukkeja ei enää kannata tilailla, eli vanhoilla pitäisi siis pärjätä. En myöskään viitsisi tehdä mitään "ihan kivaa" yksinkertaista pukua vain siksi, että olisi jotain uutta päällepantavaa vaan säästän rahani mieluummin oikeisiin intohimon kohteisiin.

Tällä kertaa taidan siis kokeilla sellaista vaihtoehtoa, että en cosplayaa Frostbitessä laisinkaan. Le gasp! (Toki varaan mahdollisuuden mieleni muuttamiseen, josko keksin jotain mullistavaa mutta silti yksinkertaista tässä seuraavan 12 päivän aikana.) Aion siis nauttia ko. tapahtumasta ilman päätä kiristävää peruukkia, ilman pukua jossa tulee vuoroin kylmä ja vuoroin kuuma ja ilman liian pieniä tai liian korkeakorkoisia kenkiä. Luultavasti myös ilman sitä samaa ihanaa fiilistä, minkä puvun päälläpitäminen tuottaa, mutta olen valmis uhrauksiin tieteen vuoksi!

Koottujen selitysten jälkeen minulla ei ole muuta sanottavaa. Eli ei muuta kuin erittäin hyvää uutta vuotta 2012 kaikille lukijoille! En uskalla antaa uudenvuodenlupausta minkään tietyn puvun tekemisestä, sillä jaksamiseni vaihtuu nollasta sataan ja sadasta nollaan viidessä sekunnissa, mutta yksi haave minulla on ajatushautomossani hiljalleen konkretisoitumassa. Siitä lisää myöhemmin.

Ps. Blogin ulkoasu koki hienoisen päivityksen ja on oikeastaan yhä muotoutumisvaiheessa sitä mukaa kun vähitellen saan päätettyä, mikä miellyttää silmääni. Siispä älkää turhaan hämmentykö, mikäli kohtaatte kaikkia estetiikan lakeja rikkovia väriyhdistelmiä tai epäloogisuuksia.