Cosplaykisat Suomessa, osa 2/2

Edellisessä osassa valitin kisojen kategorioista ja niiden mielivaltaisuudesta, ja kisaspekulaatiomerkintäni toisessa osassa kohdistan huomioni kisojen tuomarointiin. Minulla ei ole kovin laajaa tuomarointikokemusta enkä myöskään ole kysellyt kokeneemmiltani heidän mielipiteitään tuomarointisysteemeistä tai niiden ongelmista, joten jos asia on jollekulle vielä epäselvää, niin muistutettakoon, että minun blogini = minun mielipiteeni.

Tuomarointi

Tuomaristo sanoo mör.

Luultavasti jokainen on joskus törmännyt siihen cosplaykisojen lieveilmiöön, jossa kisojen voittajien valinnan jälkeen katsojien ja/tai kisaajien joukosta nousee aina muutamia soraääniä, joiden mielestä väärät ihmiset palkittiin tai joiden mielestä tuomarit palkitsivat vain kavereitaan. Minä uskon tuomareiden osaamiseen ja objektiivisuuteen, mutta samalla myös kannatan sitä, että samat ihmiset eivät kisasta toiseen istu tuomariaitiossa vaan mahdollisuus annetaan myös uusille harrastajille. Tämä siksi, koska tuomareilla, jotka eivät välttämättä tunne toisiaan entuudestaan ja jotka eivät turhan leipääntyneitä tuomarointipuuhiin varmistetaan se, että jokainen kisaaja on keskenään tasavertaisessa asemassa - ja se, että voittajan ratkaisee oikeasti puku eikä pukuilija.


Vaikka kisaajien arvioinnissa kuinka pyrittäisiin puolueettomuuteen, niin voin vannoa, että kaikki tuomarit miettivät ainakin joskus päänsä sisällä että "kappas, tossa on taas toi Ursula, jonka puvut on aina niin hienoja, ja sama linja jatkuu tänäänkin". Jos Ursulalla on takanaan pitkä kisahistoria, voi se antaa hänelle tietynlaista henkistä etumatkaa kokemattomampiin kisaajiin, joiden edellisistä puvuista tuomareilla ei ole välttämättä minkäänlaista mielikuvaa. Ts. nyypän saattaa olla vaikeampaa erottua pukunsa kanssa kuin veteraaniharrastajan.

Olen muuten hyvin iloinen siitä, että suurimmassa osassa Suomen kisoja on nykyään käytössä menettelytapa, jossa tuomarit saavat arvostella kisaajien puvut ennen kisaa. Kun itse olin ensi kertaa tuomaroimassa Tampere Kuplii 2009:n aikoihin, ei kyseinen tapa ollut vielä vakiintunut. Muistan varsin hyvin, kuinka hankalaa oli saada esiintymisvuorossa olevan cosplayerin puvusta ja lavaesiintymisestä käsitys siinä viidessä sekunnissa, jonka kisaaja lavalla vietti. Katsot kisaajaan, minkä jälkeen katsot reffukuvaa ja kun yrität tarkistaa, kuinka paljon näiden kahden välillä on toivottuja yhtäläisyyksiä, on kisaaja jo kadonnut katsomoon. "Oho."

Etukäteisarviointi myös helpottaa lavaesiintymisen arviointia. Jos puvun arvostelu on jo tehty, voi kisaajan lavakäynnin aikana keskittyä juuri siihen, mitä tämä lavalla ollessaan tekee.
Toisaalta tämä tuomarointimenetelmä johtaa siihen, että yleisö ja tuomarit näkevät puvut eri tavalla, minkä takia tuomareiden palkitsemisperusteet voivat yleisöstä joskus tuntua hiukan kaukaisilta. Yleisö näkee puvut monen (kymmenen) metrin päästä, kun taas tuomaristo pääsee lähes kosketusetäisyydelle. Yleisöstä käsin ei näe repsottavia langanpätkiä, kurttuisia saumoja eikä peruukkiverkkoa. Eikä myöskään henkeäsalpaavia kirjontoja, ei nerokasta propinmaalausteknikkaa, ei piilolinssejä eikä lähdesarjan hengen mukaista materiaalivalintaa.

Lavaesiintymisen arviointi

Aluksi sanottakoon vielä kerran, että tykästyin kovasti CosplayGaalan yksilökisaformaattiin (joka on käytössä myös Eurocosplay -kisassa), jossa jokaisella yksilökisaajalla on mahdollisuus toimittaa järjestäjille ääniraita esitystään varten. Catwalk-tyyppinen kisa ilman taustamusiikkia tai koko kisan ajan soivalla taustajumputuksella sopii tietenkin isoille tapahtumille, joissa osallistujia on kymmeniä eikä jokaiselle voi millään antaa kolmea minuuttia lava-aikaa. Itse katson kuitenkin paljon mielummin kahtakymmentä mietittyä pikkuesitystä kuin kuuttakymmentä kisaajaa, joille annetaan ehkä viisitoista sekuntia aikaa juosta lavalle ja pois. Gaalassa oli oikeasti showmeininkiä, ja sarjan hengessä tehty taustaraita sai vaatimattomankin puvun loistamaan. Showmeininki on sitä, mitä minä peräänkuulutan ikuisesti, amen! Kisoja katsotaan ehkä ennen kaikkea pukujen takia, mutta jokainen kaipaa joskus enemmän tai vähemmän suuria tunteita, draamaa, eläytymistä ja orkestraalista jylyä. Loppujen lopuksi kisoissa pyörii melko lailla samoja pukuja ja pukuilijoita, joten systeemin mielenkiinnon säilymisen vuoksi pieni teatraalisuus ei olisi yhtään pahaksi.

Mutta miten oikein arvioida lavaesiintymistä? Mukaansatempaavuus, ymmärrettävyys, näyttävyys, kiinnostavuus ja hahmouskollisuus ovat peruselementtejä, joiden varaan hyvä cosplayesitys rakentuu. On tosin hyvin vaikeaa asettaa vastakkain kaksi täysin erilaista hahmoa - jos hahmo on nyrjähtänyt sekopää, saa tästä luultavasti kiinnostavamman esityksen kuin hahmosta, joka ei oikeasti tee lähdesarjassaan mitään muuta kuin pönötä ":" -ilme naamallaan. Kajahtaneen dillehahmon riehumista on luultavasti viihdyttävämpää katsella kuin yhden ilmeen miehen, noh, yksi-ilmeisyyttä, vaikka hahmouskollisuus-kriteeri molempien kohdalla täyttyisi.

Sitten tulee vastaan myös se, että etenkin esityspainotteisissa kisoissa tuomareilla olisi kisaajien tasapuolisuuden nimissä oltava kisaajien hahmoista ja näiden luonteesta jonkinlainen käsitys. Kukaan ei tietenkään voi tuntea jokaista mahdollista animea, mangaa tai peliä, mutta tässä vaiheessa voidaan laulaa äänekäs halleluja hakukoneille. Tuomarit saavat (yleensä) hahmolistat nähtäväkseen noin viikkoa kahta ennen kisaa, ja minusta olisikin ihan hyvä, jos tuomareita kannustettaisiin hahmoihin perehtymiseen (= googlettamiseen). Jokaisen hahmon jokaista luonteenpiirrettä ei tarvitse eikä voikaan opetella ulkoa, mutta jonkinlainen käsitys lähdesarjan teemasta tai hahmon perusluonteesta ei ikinä ole haitaksi!
___

Koska alalta puuttuvat yhtenäiset arvostelukriteerit, on tuomaroinnin johdonmukaisuus loppujen lopuksi kulloisenkin tuomariston käsissä. Tuomarointikokemuksesta, hahmotuntemuksesta ja ompelutekniikkatuntemuksesta huolimatta tuomaritkin ovat loppujen lopuksi ihmisiä, ja ihmiset tekevät virheitä. Jonkun kisaajan olemassaolo voi unohtua, arviointikyky saattaa hämärtyä lempihahmon tai parhaan kaverin astuessa lavalle, muisti voi pätkiä tai muistiinpanojen päälle voi tippua majoneesia.

Ei, tuomarointi ei ole helppoa.

n+1 rautaa tulessa

Ohops, viime päivityksestä onkin vierähtänyt jo yli kuukausi. Monet asiat ovat vain ajaneet tämänhetkisessä tärkeysjärjestyksessäni dataamisen ohi - pääsykokeisiin lukeminen on näistä syistä ehkä kaikkein suurin. Lisäksi olen ollut kuluneen kuukauden aikana suhteellisen paljon poissa tietoliikennevirtojen ääreltä - viikon vietin Skotlannissa ja lähes toisen mokoman mummolassa. Viime viikkojen aikana olen myöskin viettänyt iltaisin enemmän aikaa television kuin tietokoneen ääressä syystä että jääkiekko. 0:)

Mutta! En ole suinkaan hylännyt cosplayta tänä hektisenä ajanjaksona. Päätin uusia viimekesäisen Neviril -pukuni kenkiä ja hanskoja lukuunottamatta kokonaan. Olen saanut tehtyä siihen jo uudet sukat ja uuden mekon, ja nyt ompelenkin täyttä häkää uutta takkia. Vanhassa puvussa oli muutama asia vähän pielessä, ja jotkut vuodentakaisista ompeluratkaisuistani hämmensivät minua ihan liikaa, että olisin voinut vain antaa puvun olla siinä tilassa. (Miksiköhän olen ommellut violettia kangasta oranssilla langalla?)

Olen myös tässä kuukauden kuluessa kesyttänyt myös Painen puvun yläosan. Kyseinen vaatekappale vaati 2,5 cm x 2,5 cm -kokoisia softisneliöitä 138 kappaletta. Jokainen näistä oli kiinnitettävä haaraniitillä yläosaan yksitellen ja koska haaraniitissä ei ollut voimaa läpäistä tekonahkaa, oli vaatekappale tuikittava ensin ratkojalla täyteen pieniä aukkoja. Mutta nyt se on sitten valmis! Täysin varma en vieläkään ole siitä, kuinka se tulee pysymään päälläni, mutta mitä luultavimmin olen tunnin päästä Desuconiin saavuttuani jo niin hikinen, että tekonahka liimautuu ihooni ihan vaivattomasti. ":D"

Eilen sitten askartelin Painen vyön pääkallosoljen askartelumassasta. Koska lähdekuvista ei kauheasti ollut apua kuvien koon takia, kaivoi pieni perfektionisti tietenkin anatomiakirjan avukseen ja muotoili soljen muistuttamaan jollain tasolla oikeaa ihmiskalloa. On se tarkkaa! Näin sivuhuomiona mainittakoon, että olen aina ollut järjettömän huono piirtämään pääkalloja ja etenkin hampaita, eikä niiden muotoileminen osoittautunut yhtään helpommaksi tehtäväksi. Lopputuloksesta tuli pienen väännön jälkeen kuitenkin ihan kelvollinen.

Tämänhetkinen tilanteeni näyttää cosplayn osalta siis oikein hyvältä, ja molemmat puvut valmistuvatkin näillä näkymin ajallaan. Paine tarvitsee enää vyönsä, kaulakorunsa ja kengänpäälliset eikä Nevirilistäkään enää puutu muuta kuin takin hiha, takkiin kiinnitettävät vihreät kivet ja uusi, entistä muhkeampi peruukki.

Tilannekatsaus a.k.a. elonmerkkimerkintä oli sitten tässä. Valittelen kuvien puutetta, mutta kamerani sijaitsee väliaikaisesti eri koordinaateilla kuin minä. Ensi päivityskerralla onkin tiedossa jälleen sitä kivaa diipadaapaa cosplaykisoista.