Tracon eli kisa ja toinen kisa

Hyvää coninjälkeistä huomenta. Ensi alkuun todettakoon, että otin äsken käyttöön Bloggerin "uuden ja helppokäyttöisemmän käyttöliittymän", mikä saattaa aiheuttaa a) hullunkurisia fontteja, b) omituista kappalejakoa tai c) jotain muita random bugeja. Asiaan! Päätin raapustaa Tracon-kuulumiseni nyt kun ne ovat vielä tuoreena muistissa, vaikka kuvia puvuistani ei ole vielä missään enkä ottanut itsekään yhtään kuvaa, ja saatte täten tyytyä tylsääkin tylsempään tekstimerkintään.

Lauantaista minulla ei ole muuta sanottavaa kuin WCS-karsinnat eli UH AH.

Lähdimme Lucan kanssa karsintoihin toista kertaa peräkkäin. Viimevuotinen osallistuminen oli pitkän harkinnan tulosta ja puvut pitkän suunnittelun ja tekoprosessin aikaansaamia. Odotuksemme tällöin olivat myös melko korkealla, ehkä vähän liiankin, ja kunniakas toinen sija tuntui murskaavalta tappiolta ja ikuiselta häpeältä. :D En jaksanut seuraavana talvena ja keväänä tehdä mitään cosplayn eteen, sillä Isaakin tekeminen ja karsintoja edeltävä henkinen paine imivät energian ihan nollille. Elffi ja Shufu olivat ehdottomasti oikea valinta Japanin päähän lähetettäväksi, mutta omien odotustensa ja standardiensa pettäminen tuntuivat melko pahalta. En ole uskaltanut edes katsoa esitystämme videolta, sillä muistoissani se tuntuu varmasti paljon huonommalta kuin se oikeasti edes olikaan.

Tänä vuonna lähdimme sen sijaan ihan eri fiiliksellä matkaan. Aloitimme esityksen treenaamisen joskus kesällä, mutta tällä kertaa oli alusta asti selvää, että pukuvalinnoillamme ei välttämättä voittoa tule. Sen sijaan halusimme tehdä esityksen, joka olisi vauhdikas ja jota olisi mukava esittää ja ehkä jopa mukava katsoa jälkeenpäin. Olimme jo aiemmin päättäneet tekevämme tänä vuonna Bakumatsu Kikansetsu Irohanihoheton (onnea juontajille, jotka onnistuivat lausumaan sarjan nimen melkein oikein :D) Kannan ja Youjiroun puvut, ja lopulta tulimme siihen tulokseen, että niillä lähtisimme myös kisaan. Energia ei olisi välttämättä riittänyt mihinkään monimutkaisempaan, ja lisäksi halusimme, että puvuissamme pystyisi liikkumaan nopeammin ja monipuolisemmin kuin viime vuonna.

Ou jee, that's us

Esityksemme olikin sitten lähes puhdasta tappelua. Treenaamisesta voi sanoa sen verran, että hiki tuli ihan arkivaatteissa, saati sitten Traconin lavaharjoituksissa, jossa molemmilla oli useampia kangaskerroksia päällään. Lisäksi Lucan polvet olivat valekuoleman seurauksena täysin mustelmilla ja raunioina ennen kuin hän hoksasi teipata vaahtomuovia polviinsa pehmentämään lattiaan törmäämisen aiheuttamia jälkiä. :D Itsellenikin jäi muutama muisto kyynärpäähäni esityksen loppukohtauksesta, jossa Youjirou vetäisi Kannan nurin ja lähti lätkimään.

Esitystä oli ihan mukava harjoitella, sillä missään vaiheessa mikään kohta ei ärsyttänyt tai tuntunut täysin epäloogiselta. Vaikkakin moni ihmetteli jälkeenpäin esityksessämme statistin roolin saanutta tyynyä, se kuului sarjan henkeen! Ihan totta! Yhdessä tappelukohtauksessa Youjiro heittää oikeasti tyynyn Kannan naamaan! Ajoitusten harjoittelu oli kaikista vaikeinta, sillä saimme ääniraidan kasaan lopullisesti vasta juuri deadlinen alla eli paria viikkoa ennen kisaa. Loppujen lopuksi ne tuntuivat onnistuvan kuitenkin hyvinkin kohtuullisesti.

Ilmeeni kun näin kanssakisaajat, palaankin tästä komerooni

Kisa oli yleisesti ihan - annan itselleni luvan käyttää voimasanaa - helvetin kovatasoinen. Keräilin leukaluuni palasia lattialta nähdessäni mm. Casualty Cosplayn Soul Calibur -cosplayt ja massiivisen FF7:n Jenovan. Koska backstagelta ei ollut hyvää näköyhteyttä lavalle, emme toiseksi viimeisinä esiintyjinä nähneet kokonaan kuin viimeisenä esiintyneen parin eli trinoden ja Elinan, jotka menivät sitten voittamaan koko hoidon tyylipuhtaalla suorituksellaan. Onnea vielä hurjasti teille sekä muille sijoittuneille!

Toivoimme kisan alussa, että pääsisimme edes sijoille, mutta tällä kertaa niin ei tapahtunut. Ihan ymmärrettävää, sillä pukujen vaikeustason alhaisuuden (verrattuna muihin kisaajiin, esim. sijoittuneisiin) lisäksi yksi puuttemme oli siinä, että puvuissamme oli oikeasti vähän parantamisen varaa ja tiedostimme sen itsekin. Oli hieman ikävää mennä tuomarointiin ja tuntea arvioivat katseet juuri niissä puvun kohdissa, jotka itseäni vähiten miellyttivät. :,D

Sunnuntaina olikin vuorossa Judithin puvun (Tales of Vesperia) debytointi. Oli ihanaa saada puku vihdoinkin päälleen, vaikkakin unohdin yhden puvun osan Riihimäelle ja muutama jäi ihan jaksamissyistä tekemättä. Photoshoottiin sitten kokonaan valmiiksi. Meillä oli siis Finnish Tales -cosplayporukan kanssa upea kymmenen hengen Vesperia-ryhmä, joka loisti sateenkaaren väreissä. :D

Ulkona hengaillessamme saimme Lucan ja Aselean, ryhmämme Estellen, kanssa yllätykseksemme kutsun nettipukukisaan, mikä pistikin sunnuntain aikataulut uusiksi. Kävimme kuvauttamassa pukumme kuvauspisteellä ja ehdimme kuvailemaan oman porukkamme kanssa hetken aikaa, kunnes kello oli yli puoli kahden ja päätimme lähteä hankkimaan evästä Subwayn suunnalta. Pieni paniikki meinasi tulla, kun mokoman puljun kassakone päätti hajota ja seisoimme jonossa puolisen tuntia katselemassa kun työntekijät vain pinosivat valmiita subeja tiskille samalla kun vuoropäällikkö nyhersi kassakoneen parissa ja roikkui puhelimessa. No, eihän se siitä kuntoon tullut, joten puolen tunnin säädön jälkeen tyypit keksivät vihdoin ottaa maksut ylös tukkimiehen kirjanpidolla, ja tällöin meillä oli jo tuli takapuolen alla, kerta cosplaybackstagelle oli tullut kutsu puoli kolmeksi.

Nettipukukisailijat kävivät pyörähtämässä lavalla esityskisan jälkeen ja vaikkakin pukuni olikin vielä vähän vaiheessa, oli ihan mukava pyörähtää lavalla noin ex tempore. :3 Esityskisa oli ihan viihdyttävää katsottavaa, vaikka olenkin aina hieman enemmän ollut eeppisen draaman kuin slapstick-komedian ystävä. Erityisesti tykkäsin Vampire Knightien esityksestä - hei tyypit, ne lauloivat! Ja kovaa! Myöskin FF-musikaali oli ihan veikeä, samoin se ensimmäinen esitys, oliko se nyt Team Fortress. :D Myöskin Alice in Madness (?) -show oli jännällä toteutuksellaan mieleenpainuva.

___

Ensi vuoden Summit-karsintoihin osallistumiseen olisi kova palo, mutta saa nähdä, onko kokoonpanomme toinen puolisko enää tämän maan kamaralla niihin aikoihin. Seuraava projektini onkin keksiä puku Desucon Frostbiteen ja katsoa siitä sitten eteenpäin. Eurocosplay kutkuttaisi ehkä ihan vähän, mutta antaa katsoa, miten paljon työtä yliopistolla on tälle vuodelle tarjottavanaan. Joka tapauksessa cosplaymotivaationi on varsin hyvällä mallilla tällä hetkellä, kiitos kaikkien Traconissa nähtyjen inspiroivien pukujen ja esitysten!

Niin ja vielä loppuun harras pyyntö teille, blogini rakkaat lukijat ja satunnaiset vierailijat! Mikäli satuitte näkemään esityksemme Traconissa, olisin ehdottoman kiitollinen siihen liittyvistä kommenteista ja palautteesta - itse kun on tullut jo sokeaksi omalle performanssilleen. Eli antaa palaa, emme loukkaannu kärkevistäkään kommenteista!

(PS. loppukevennyksenä poimintoja Google Analyticsista:

hetalia lukujärjestys - joo, ei löydy täältä
 
hetalia miitti natsi - anteeksi mutta mitä

isokokoinen nainen - joo, that's me, thx Google)

Trapula

Sarjassamme "melkein-hauskat-otsikot".

Helteet ovat lamaannuttaneet minut aika lailla täydellisesti, joten en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa Tracon-tunnelmistani, vaikka aikaa on ollut kokonainen viikko. En ole myöskään jaksanut oikein keskittyä pukusuunnitelmiin tai mihinkään muuhunkaan - mieli kyllä tekisi askarrella kaikenlaista pientä, mutta kun ompeluhuoneeni muistuttaa alkeellista saunaa, niin viihdyn paljon paremmin ulkosalla puun varjossa lojuen.

Niin, ja näin mihinkään erityisemmin liittymättä: Asensin tuossa kuukausi takaperin Google Analyticsin sivustolleni omaksi viihdykkeekseni ja hilpeyteni oli suuri, kun huomasin, että blogiini oli eksytty mm. hakusanoilla "elffi cosplay". :DDD Sori tytöt, taisin tuottaa teille pettymyksen.

Mutta eipäs poiketa asiasta enempää, sillä merkinnän varsinainen aihe oli tosiaan pyhitetty Traconille. Muut blogistit ovat käsitelleet kyseisestä tapahtumasta aika lailla ne asiat, joista itsenikin piti kirjoittaa (cosplaykisan ontuvat järjestelyt, pukujen yleinen taso, tapahtuman tilat, ohjelma jne), joten keskityn lähinnä kuvien lätkimiseen (kaikki krediitit Sanna Husulle, mahtavalle ja väsymättömälle kuvaajanerolle!).

Lauantain pukuni ja viimeistelty miekka, jonka tekemisestä raportoin viime merkinnässäni.

Jos muutaman sanan conikokemuksestani kuitenkin sanoisin, niin tapahtuma oli erittäin miellyttävä lukuunottamatta sitä, että puvun riisuminen viime lauantai-iltana kuulosti suurinpiirtein valtavalta SLLLUUURPS-ääneltä. Niinpä pyydän teiltä, rakkaat lukijani, että jos vielä joskus näette minun valitsevan blogissani johonkin kesätapahtumaan puvun, joka varmasti aiheuttaa lämpöhalvauksen tai vähintäänkin suurta epämukavuutta, älkää antako minun tehdä kyseistä valintaa. En vain ikinä opi säänmukaista pukeutumista.

Spira's Next Top Model. Tai sitten ei, mutta Tampere-talo oli joka tapauksessa täynnä kivoja pieniä kuvausnurkkauksia.

Lauantaina pyörähtelin tosiaankin Painen (Final Fantasy X-2) nahka-asussa ja sunnuntaina jammailin Ionina osana värikästä Tales of the Abyss -ryhmää. Tarkastin myös luonnollisesti cosplaykisat kumpanakin päivänä ja olin hyvin yllättynyt siitä, että pääsin seurueeni kanssa ihan kohtuullisen hyville paikoille ilman minkäänlaista jonotusta. :O Joko Tampere-talon pääsalissa oli ihan mielettömästi penkkejä tai sitten ihmisiä ei vain kiinnostanut katsoa ohjelmaa keskellä kuumaa kesäpäivää. Tampere-talon käytävilläkin oli tilaa niin paljon, että se tuntui lähes luksukselta - Sorsapuiston viehätys tosin taisi vaikuttaa tähänkin.

Lauantaina seurueessani pyöri näin fabulöösiä porukkaa. Vasemmalta oikealle; Wakka (Senni), Tidus (Pilvi), Yuna (Dashi), Paine (minä) ja Rikku (Iitu).

Yleisö ei oikein päässyt cosplay-yksilökisan aikana fiiliksiin, mikä on sinänsä sääli, sillä jokainen kisaaja ansaitsee aplodinsa ja hurraa-huutonsa. Yksilökisa ilman henkilökohtaista ääniraitaa ja lavashow'ta ei vain näköjään jaksa oikein enää kiinnostaa, mikä on kovin ikävää, sillä tavallisia walk-on kisojakin tarvitaan tasapainottamaan suomalaista cosplaykisakalenteria. Ryhmäkisassa meininki olikin sitten vähän hysteerisempää ja kuurokin olisi huomannut, että pääosa yleisöstä viihtyi ohjelmanumeron parissa erittäin hyvin.

Sunnuntain korea TotA-ryhmä. Ylärivi: Guy Cecil (Juusto), Jade Curtiss (Minna), Tear Grants (Aselea), Van Grants (Oona), Natalia Luzu Kimlasca Lanvaldear (Vilma). Alarivi: Luke Fon Fabre (Mape), Mieu (Ella), Fon Master Ion (minä).

Mutta eipä siitä sitten enempää. Oli mukavaa haastella tuttujen ihmisten kanssa, bongailla pukuja (mutta jumantsuikka, ei taaskaan yhtään FFXII:tä ;_;) ja saada kuulla, että blogiani stalkataan. :D Nyt vain on hiukan tyhjä olo, kerta vuoden kaksi isointa harrastajatapahtumaa on ohi. Kesäni ei tosin ole vielä täysin vapaa cosplaysta, sillä parin viikon päässä häämöttää Suomenlinnaan sijoittuva TotA-photoshoot. Sitä odotellessa!

EDIT:
Niin, ja vielä loppuun isot kiitokset Lefrinille ja Wepille. Peruukkisukka ja silitysrauta pelastivat viikonlopun pukuni. *_*

Nopeaakin nopeampi miekkakatsaus

Miekkahan se siinä. Kahvasta uupuu vielä päällyste.

Vannoin joskus Desuconin jälkeen tekeväni Painen miekan valmiiksi Traconiin mennessä, mutta ensimmäiset kaksi viikkoa menivät aika lailla tekemättä mitään asian eteen ja vasta tässä viime viikonloppuna sitten havahduin huomaamaan, että oho - pienet menninkäiset eivät tällä kertaa olleetkaan pelastamassa nahkaani. Miekka ei sinänsä olisi ollut edes pakollinen lisä pukuuni, mutta kerta ryhmäläisilläni on mukanaan propit yhtä lailla, niin en halunnut rikkoa harmonista kokonaisuutta,.Vaikkakin tulen kiroamaan matkatavaroiden paljoutta tänä perjantaina, kun koetan raahata kaksi pukua ja propin Tampereelle (Omenahotelli II, anyone? :D), niin onhan se vaivan arvoista.

Tarkoitukseni oli kirjoittaa hienoakin hienompi ja pitkääkin pidempi merkintä siitä, mitä kaikkea jännittävää miekkani pitää sisällään, mutta Blogger riisti minulta tämänkin ilon hidastelemalla kuvanlisäyksen kanssa. Oi voi. Joka tapauksessa, kyseinen miekka on ehdottomasti halvin proppini tähän asti (kustannukset nolla euroa, kiitos autotallirojusta!) ja kaiken lisäksi se on kevyt verrattuna edellisiin, puisiin ja pleksisiin miekkoihini. Katsotaan, josko aamulla ehtisin vielä päivitellä ennen junaan hyppäämistä, mutta mitä luultavimmin saatte naureskella spurgu-miekkani sisälmyksille vasta ensi viikon puolella.

Ps. Tulin siihen tulokseen, etten enää ikinä lähde kahden päivän coniin kahdella puvulla, ellen a) tule yöksi kotiin tai b) käytä kahta pukua, jotka vievät vain vähän tilaa ja joissa ei ole isoja proppeja. On meinaan hermojaraastavaa yrittää mahduttaa kaikki tarpeellinen matkatavaroihinsa. Voikin olla, että jätän Ionin sauvan suosiolla kotiin ja raahaan sen vasta kolmen viikon päässä häämöttävään photoshoottiin.