keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Focus on: Judith

Luvassa lyhykäinen merkintä Judithin puvun tekoon liittyvistä mutkista ja niiden suoristamisista.

Kaiken kaikkiaan olin erittäin mielissäni siitä, että minulla tulisi kerrankin olemaan puku, jossa ei tulisi kuuma, mutta kuinkas sitten kävikään - Traconiin ei tullutkaan sitä toivomaani kesän viimeistä helleviikonloppua vaan lämpötila keikkui juuri ja juuri niissä lukemissa, että selvisin ilman jäätymistä. :D Onneksi sain hytistä suurimman osan ulkona viettämästäni ajasta Ravenin ihanan takin suojissa (kiitos, setä!<3).

Ja joo, myönnetään heti alkuun, kun Sieg tästä jo huomauttikin, että etumukseni ei tosiaan ollut kokonaan, noh... sanotaanko nyt että se ei ollut täysin luonnollisessa tilassaan. :D Suosittelen lämpimästi tissinaisten cosplayaamiseen Lindexiltä saatavia BOMBSHELL-rintaliivejä (caps lock liittyy), joissa on toppausta niin paljon, että me vähemmän povekkaatkin saamme instant tissivaon. Tissit etumus rinnat povi boobsit tissit, riittääkö jo? Ai ei?


Kas, siinä puku koko komeudessaan. Laggy kuvasi, kiitos!

Bolero on tehty kahdesta kappaleesta (gasp!), koska halusin kunnioittaa alkuperäisdesignin boleron saumattomuutta, oli se kuinka järjetöntä hyvänsä. :D Löysin yhdestä ompelulehdestä hyvän kaavan bolerolle, jossa oli saumat vain kainaloissa/sivuilla ja takana, ja päätin hyödyntää sitä tässä. Bolero on kasattu hyvin nopeasti, muistaakseni kokonaan viimeisenä päivänä ennen coniinlähtöä, mutta no, kuinka paljon aikaa kahden sivusauman ja yhden takasauman ompeluun nyt ylipäätään voi kuluttaa?

Kenkien päällystykseen on käytetty samaa sinistä kangasta kuin yläosaan ja hameeseen. Keltaiset soljet/rusetit tehty softiksesta ja kiinnitetty liimalla. Nuo tummemman siniset osiot olivat hieman kinkkisiä ommeltavia, mutta muutamista rypyistä huolimatta olen lopputulokseen ihan kohtalaisen tyytyväinen.

Hame olikin sitten aika veikeä projekti. Siinäkään ei luonnollisesti ollut minkäänlaista näkyvää kiinnityssysteemiä (realistiset hahmodesignit ftw), joten päätin piilottaa toiseen eteen kiinnittyvään valkoiseen läppään tarranauhaa ja antaa lantioni leveyden kannatella koko hökötystä. Hyvin toimi, mitä nyt sukkahousujen rajat vähän vilkkuivat. Hameen kaava on tosiaan vedetty omasta päästäni.

Korvat olivat yksi lempiasioistani koko puvussa. Tilasin ne Aradani Studiosilta ihan Ameriikasta asti ja maksoin melko suolaisen hinnan (postikuluineen vähän yli 30 euroa), mutta ai että, tykkäänkö niistä edes kuin hullu puurrosta. Korvat ovat todella kevyet, nätisti maalatut, luonnollisen näköiset (tai no, niin luonnolliset kuin pitkät suippokorvat nyt voivat olla...) ja helpot kiinnittää. Puoti suositteli kiinnitykseen spirit gumia, mutta itse käytin ihan vain Punanaamiosta ostettua Grimasin iholiimaa, ja hyvin pysyi.

Muutama osa jäi tosiaan kokonaisuudesta puuttumaan ajan käydessä tiukille, ja yhden vyön unohdin matkasta kokonaan. Yritän saada lokakuiseen Finnish Talesin photoshoottiin kaiken sataprosenttisesti valmiiksi, mutta ans kattoo, käykö taas vanhanaikaisesti. :D

Kun huomasin unohtaneeni vyöni Riihimäelle.
Peruukista ajattelin sanoa sitten vähän enemmän. Judyn peruukin muokkaus on tähän asti suuritöisin koskaan tekemäni, ja olen siitä jopa hieman ylpeä! Toki siinä on myös paljon virheitä, mutta alkujaan pelkäsin, etten saisi aikaan mitään edes etäisesti nutturaa muistuttavaa. Käytin hyväkseni Kukkii-sanin high ponytail -, wefting- ja odango - tutoriaaleja, ja voin suositella niitä lämpimästi kaikille. Selkeän ohjeistuksen ja hyvien kuvien avulla oli helppo lähteä työstämään tekotukkaa. Ei se silti helppoa ollut, mutta yksin olisin tuskin koskaan tiennyt, mistä lähteä liikkeelle. Käytin tosiaan stub-tekniikkaa, eli leikkasin alun perin pitkän peruukin vähän lyhyemmäksi, nostin hiuksia ylös kerros kerrallaan ja liimasin ne yhteen jättäen nutturan kohdalle vain lyhyen tyngän, johon kiinnitin itse nutturan pallo-osan erillisenä.



Suurin osa peruukin hiuksista nostettuna. Tässsä vaiheessa näytti tosiaan vähän siltä, että ei terve, tästä ei nyt tule lasta eikä pas... Niin. Tiedätte kyllä.


Kun olin viettänyt tekotukkani kanssa useampia tunteja, peruukki näyttikin sitten tältä, ja olin jälleen huomattavasti luottavaisempi.


Nuttura kiinnitettynä. Nuttura on siis erillinen, ja tehty siniseksi maalatusta ja osittain ontoksi koverretusta styroxpallosta, johon kiinnitin irtokuitua liimalla ja hiuslakka + hiustenkuivain -kombolla. Tämäkin vinkki lainattu Kukkii-sanilta.


Yläosa puolestaan on tehty sinisellä twillillä ja keltaisella puuvillalla päällystetyistä rintaliiveistä. Olkaimet peittyivät sopivasti boleron alle, joten minun ei tarvinnut lähteä poistamaan niitä. Onneksi näin, sillä se olisi luonnollisesti vaikuttanut yläosan päälläpysymiseen varsin olennaisesti ja aiheuttanut suurta epämukavuutta ja epävarmuutta käyttäjälleen. Suurimman osan kankaasta ja kuvioista jouduin ompelemaan kiinni omin kätösin tai vähän huijaamaan käyttämällä vanhaa kunnon Erikeepperiä, sillä toppausten paksuus oli jo vähän liikaa ompelukone-paralleni.


Ja lopuksi vielä itse ryhmä! Ylärivi: Rita (Mintsu), Estelle (Aselea), Yuri Lowell (Juusto), Judith (minä), Zagi (Luca). Alhaalla Raven (Minna) ja Repede (mape). Meitähän oli myös kolme lisää, mutta Duke, Patty ja Karol taisivat olla juuri vaihtamassa vaatteita kuvan oton aikana...

__
Kannan puvusta ja WCS-esityksestämme juttua seuraavassa merkinnässä, jonka julkistan kunhan kisan viralliset kuvat tulevat nettiin.

maanantai 5. syyskuuta 2011

Tracon eli kisa ja toinen kisa

Hyvää coninjälkeistä huomenta. Ensi alkuun todettakoon, että otin äsken käyttöön Bloggerin "uuden ja helppokäyttöisemmän käyttöliittymän", mikä saattaa aiheuttaa a) hullunkurisia fontteja, b) omituista kappalejakoa tai c) jotain muita random bugeja. Asiaan! Päätin raapustaa Tracon-kuulumiseni nyt kun ne ovat vielä tuoreena muistissa, vaikka kuvia puvuistani ei ole vielä missään enkä ottanut itsekään yhtään kuvaa, ja saatte täten tyytyä tylsääkin tylsempään tekstimerkintään.

Lauantaista minulla ei ole muuta sanottavaa kuin WCS-karsinnat eli UH AH.

Lähdimme Lucan kanssa karsintoihin toista kertaa peräkkäin. Viimevuotinen osallistuminen oli pitkän harkinnan tulosta ja puvut pitkän suunnittelun ja tekoprosessin aikaansaamia. Odotuksemme tällöin olivat myös melko korkealla, ehkä vähän liiankin, ja kunniakas toinen sija tuntui murskaavalta tappiolta ja ikuiselta häpeältä. :D En jaksanut seuraavana talvena ja keväänä tehdä mitään cosplayn eteen, sillä Isaakin tekeminen ja karsintoja edeltävä henkinen paine imivät energian ihan nollille. Elffi ja Shufu olivat ehdottomasti oikea valinta Japanin päähän lähetettäväksi, mutta omien odotustensa ja standardiensa pettäminen tuntuivat melko pahalta. En ole uskaltanut edes katsoa esitystämme videolta, sillä muistoissani se tuntuu varmasti paljon huonommalta kuin se oikeasti edes olikaan.

Tänä vuonna lähdimme sen sijaan ihan eri fiiliksellä matkaan. Aloitimme esityksen treenaamisen joskus kesällä, mutta tällä kertaa oli alusta asti selvää, että pukuvalinnoillamme ei välttämättä voittoa tule. Sen sijaan halusimme tehdä esityksen, joka olisi vauhdikas ja jota olisi mukava esittää ja ehkä jopa mukava katsoa jälkeenpäin. Olimme jo aiemmin päättäneet tekevämme tänä vuonna Bakumatsu Kikansetsu Irohanihoheton (onnea juontajille, jotka onnistuivat lausumaan sarjan nimen melkein oikein :D) Kannan ja Youjiroun puvut, ja lopulta tulimme siihen tulokseen, että niillä lähtisimme myös kisaan. Energia ei olisi välttämättä riittänyt mihinkään monimutkaisempaan, ja lisäksi halusimme, että puvuissamme pystyisi liikkumaan nopeammin ja monipuolisemmin kuin viime vuonna.

Ou jee, that's us

Esityksemme olikin sitten lähes puhdasta tappelua. Treenaamisesta voi sanoa sen verran, että hiki tuli ihan arkivaatteissa, saati sitten Traconin lavaharjoituksissa, jossa molemmilla oli useampia kangaskerroksia päällään. Lisäksi Lucan polvet olivat valekuoleman seurauksena täysin mustelmilla ja raunioina ennen kuin hän hoksasi teipata vaahtomuovia polviinsa pehmentämään lattiaan törmäämisen aiheuttamia jälkiä. :D Itsellenikin jäi muutama muisto kyynärpäähäni esityksen loppukohtauksesta, jossa Youjirou vetäisi Kannan nurin ja lähti lätkimään.

Esitystä oli ihan mukava harjoitella, sillä missään vaiheessa mikään kohta ei ärsyttänyt tai tuntunut täysin epäloogiselta. Vaikkakin moni ihmetteli jälkeenpäin esityksessämme statistin roolin saanutta tyynyä, se kuului sarjan henkeen! Ihan totta! Yhdessä tappelukohtauksessa Youjiro heittää oikeasti tyynyn Kannan naamaan! Ajoitusten harjoittelu oli kaikista vaikeinta, sillä saimme ääniraidan kasaan lopullisesti vasta juuri deadlinen alla eli paria viikkoa ennen kisaa. Loppujen lopuksi ne tuntuivat onnistuvan kuitenkin hyvinkin kohtuullisesti.

Ilmeeni kun näin kanssakisaajat, palaankin tästä komerooni

Kisa oli yleisesti ihan - annan itselleni luvan käyttää voimasanaa - helvetin kovatasoinen. Keräilin leukaluuni palasia lattialta nähdessäni mm. Casualty Cosplayn Soul Calibur -cosplayt ja massiivisen FF7:n Jenovan. Koska backstagelta ei ollut hyvää näköyhteyttä lavalle, emme toiseksi viimeisinä esiintyjinä nähneet kokonaan kuin viimeisenä esiintyneen parin eli trinoden ja Elinan, jotka menivät sitten voittamaan koko hoidon tyylipuhtaalla suorituksellaan. Onnea vielä hurjasti teille sekä muille sijoittuneille!
Toivoimme kisan alussa, että pääsisimme edes sijoille, mutta tällä kertaa niin ei tapahtunut. Ihan ymmärrettävää, sillä pukujen vaikeustason alhaisuuden (verrattuna muihin kisaajiin, esim. sijoittuneisiin) lisäksi yksi puuttemme oli siinä, että puvuissamme oli oikeasti vähän parantamisen varaa ja tiedostimme sen itsekin. Oli hieman ikävää mennä tuomarointiin ja tuntea arvioivat katseet juuri niissä puvun kohdissa, jotka itseäni vähiten miellyttivät. :,D

Sunnuntaina olikin vuorossa Judithin puvun (Tales of Vesperia) debytointi. Oli ihanaa saada puku vihdoinkin päälleen, vaikkakin unohdin yhden puvun osan Riihimäelle ja muutama jäi ihan jaksamissyistä tekemättä. Photoshoottiin sitten kokonaan valmiiksi. Meillä oli siis Finnish Tales -cosplayporukan kanssa upea kymmenen hengen Vesperia-ryhmä, joka loisti sateenkaaren väreissä. :D

Ulkona hengaillessamme saimme Lucan ja Aselean, ryhmämme Estellen, kanssa yllätykseksemme kutsun nettipukukisaan, mikä pistikin sunnuntain aikataulut uusiksi. Kävimme kuvauttamassa pukumme kuvauspisteellä ja ehdimme kuvailemaan oman porukkamme kanssa hetken aikaa, kunnes kello oli yli puoli kahden ja päätimme lähteä hankkimaan evästä Subwayn suunnalta. Pieni paniikki meinasi tulla, kun mokoman puljun kassakone päätti hajota ja seisoimme jonossa puolisen tuntia katselemassa kun työntekijät vain pinosivat valmiita subeja tiskille samalla kun vuoropäällikkö nyhersi kassakoneen parissa ja roikkui puhelimessa. No, eihän se siitä kuntoon tullut, joten puolen tunnin säädön jälkeen tyypit keksivät vihdoin ottaa maksut ylös tukkimiehen kirjanpidolla, ja tällöin meillä oli jo tuli takapuolen alla, kerta cosplaybackstagelle oli tullut kutsu puoli kolmeksi.

Nettipukukisailijat kävivät pyörähtämässä lavalla esityskisan jälkeen ja vaikkakin pukuni olikin vielä vähän vaiheessa, oli ihan mukava pyörähtää lavalla noin ex tempore. :3 Esityskisa oli ihan viihdyttävää katsottavaa, vaikka olenkin aina hieman enemmän ollut eeppisen draaman kuin slapstick-komedian ystävä. Erityisesti tykkäsin Vampire Knightien esityksestä - hei tyypit, ne lauloivat! Ja kovaa! Myöskin FF-musikaali oli ihan veikeä, samoin se ensimmäinen esitys, oliko se nyt Team Fortress. :D Myöskin Alice in Madness (?) -show oli jännällä toteutuksellaan mieleenpainuva.

___


Ensi vuoden Summit-karsintoihin osallistumiseen olisi kova palo, mutta saa nähdä, onko kokoonpanomme toinen puolisko enää tämän maan kamaralla niihin aikoihin. Seuraava projektini onkin keksiä puku Desucon Frostbiteen ja katsoa siitä sitten eteenpäin. Eurocosplay kutkuttaisi ehkä ihan vähän, mutta antaa katsoa, miten paljon työtä yliopistolla on tälle vuodelle tarjottavanaan. Joka tapauksessa cosplaymotivaationi on varsin hyvällä mallilla tällä hetkellä, kiitos kaikkien Traconissa nähtyjen inspiroivien pukujen ja esitysten!

Niin ja vielä loppuun harras pyyntö teille, blogini rakkaat lukijat ja satunnaiset vierailijat! Mikäli satuitte näkemään esityksemme Traconissa, olisin ehdottoman kiitollinen siihen liittyvistä kommenteista ja palautteesta - itse kun on tullut jo sokeaksi omalle performanssilleen. Eli antaa palaa, emme loukkaannu kärkevistäkään kommenteista!

(PS. loppukevennyksenä poimintoja Google Analyticsista:

hetalia lukujärjestys - joo, ei löydy täältä
 
hetalia miitti natsi - anteeksi mutta mitä

isokokoinen nainen - joo, that's me, thx Google)