lauantai 31. heinäkuuta 2010

Cosplay-viikon nostalgisointia

Voih, tunnen itseni nyt kyllä hyvin vanhaksi ja väsyneeksi. Valtakunnallinen cosplay-viikko alkaa tänään, enkä minä taaskaan ole ottamassa siihen osaa. Osasyy moiseen on siinä, että olen vielä ensi viikon töissä, ja roskiksia tyhjentävä Paine tai kukkapenkkiä kitkevä Gabranth voisi olla vähän turhan hämmentävä näky. Olen muutenkin muuttunut ihan tylsäksi naavaksi ja turhan häveliääksi lähteäkseni enää hassusti pukeutuneena julkiselle paikalle, ellei kyse ole sitten conimatkasta. Olisihan cosplayviikkoilu ihan mielettömän vänkää, mutta kun ääh, en uskalla! Puolustuksekseni on myös sanottava, että harrastajien kansoittamassa Helsingissä viikon kunnioittaminen pukuilemalla on huomattavasti helpompaa kuin täällä Uematsun selän takana.

Olen kuitenkin kokenut cosplayviikon mukanaan tuoman ilon herran vuonna 2007, jolloin kyseinen viikko oli ensimmäistä kertaa kokeilussa. Tuolloin minäkin, pieni lukion ensimmäisen vuosikurssin oppilas ja vasta cosplayn aloittanut nyyppä, otin hulinaan osaa ja heitin niskaani cosplayasun viikon jokaiselle päivälle.

Muistan vieläkin viikko-ohjelmani: Yhtenä päivänä olin Zoro Roronoa One Piecestä ("Vittu sä oot ninja." -eräs tuttuni), toisena Riku Kingdom Heartsista ("Mikä pelle jätkä toikin oli?" -pikkupoika), luokkakuvauspäivänä oma hahmoni Narn ("Ootko sä Auron Final Fantasysta?" -kaveri), neljäntenä päivänä uudestaan Riku ja viimeisenä päivänä Xigbar Kingdom Heartsista ("Mitä sun silmälle on tapahtunut?" -liikunnanopettaja).


Musiikintunnilla paukutellut Vorona 16-wee ei vielä tiennyt Punanaamiota paremmasta.

Cosplayviikon ansiosta sain otsaani ikuisiksi ajoiksi friikkinörtin leiman, mutta en kyllä kadu hetkeäkään ensimmäisen lukiovuoteni hullutuksia, vaikken enää omaakaan samaa rohkeutta ja shokeeraushalua kuin silloin. Pistelin vielä myöhemmin samana lukuvuonna menemään Death Note -ryhmän kanssa Ryukin asu niskassa, minkä ansiosta sain saman vuoden abigaalassa kyseenalaisella kunnialla höystetyn "Wannabe-abi" -tittelin, kerta en malttanut jättää pukuilua omiin penkkareihini. :--D

Cosplayviikko päättyi tuona vuonna Helsingin Sarjakuvafestivaaleihin, jossa pyörähtelin molempina päivinä Rikun puvussa. Pääsin tuolloin myös ensimmäistä kertaa lavalle cosplayasussa, sillä minua sekä Wepiä käytiin kysymässä mukaan pieneen ohjelmanumeroon, jossa cosplayviikkoon osallistuneet cosplayerit kertoivat kokemuksistaan ja ihmisten reaktioista viikon aikana. Tästä tapauksesta on jopa kuvamateriaalia eräässä Anime-lehdessä, oi kultaista nuoruutta. 'D

No mutta, vaikka en otakaan osaa iloiseen ja värikkääseen hyrinään tälläkään kertaa, kunnioitan kuitenkin viikon järjestäjiä ja siihen osallistujia olemalla hengessä mukana! Lupaan mennä juttelemaan jokaiselle viikon aikana vastaan tulevalle cosplayerille ja näpsäistä vaikka kuvankin. (Helppohan se on luvata, kun Riihimäellähän näitä harrastajia tunnetusti suorastaan parveilee. :D) Itselläni on lämpimiä muistoja cosplay-viikosta ja olen sitä mieltä, että perinne on säilyttämisen arvoinen - ei cosplayn pidäkään olla aina niin kauhean vakavaa liiketoimintaa.

Eli ei muuta kuin hauskaa cosplay-viikkoa kaikille! Ilahduttakaa kanssaihmisiänne pukuilemalla jos suinkin kehtaatte ja mikäli kadulla tulee vastaan pukuilijoita, niin nostakaa ihmeessä hattua!

lauantai 17. heinäkuuta 2010

Ennakkokatsaus World Cosplay Summitin finalisteihin

World Cosplay Summitin finaaliin on aikaa enää kaksi viikkoa. Cosplayn mm-kisoiksikin tituuleerattu kisa käydään Japanissa 1. elokuuta ja mukana on jälleen kilpailijoita ympäri maailmaa. Kuten suurin osa blogin kohderyhmästä varmaan tietääkin, on Suomi jälleen kisassa mukana - kotimaammehan debytoi WCS-finaalissa ensimmäistä kertaa vuonna 2009. Tämän vuoden Team Finlandin muodostavat viime lokakuussa Suomen WCS-karsinnoissa voiton napanneet Riina ja Sami, joiden valmistautumista finaaliin olen tässä vuoden aikana seuraillut heidän bloginsa välityksellä. Onnea matkaan!

Suurin osa osallistuvista maista on jo valinnut edustajansa, joten ajattelinkin luoda nopean katsauksen tämän vuoden tiimeihin ja Summit-humuun noin yleensä. Konaminin WCS-artikkelit ovat muuten ehdottomasti lukemisen arvoista tavaraa kaikille aiheesta kiinnostuneille.

Suomihan on tunnetusti pieni maa myös cosplayharrastajien määrässä mitattuna, ja meillä ei karsintoihin toistaiseksi ole ollut suurta tunkua - ensimmäisenä vuonna kisassa oli muistaakseni seitsemän paria ja viime vuonna kuusi. Karsintaan ei myöskään ole minkäänlaista esikarsintaa, toisin kuin lähes kaikissa muissa Summitiin osallistuvissa maissa - Brasiliassakin järjestettiin tänä vuonna kahdeksat esikarsinnat, mikä kertonee jo jonkin verran cosplayn suosiosta kyseisessä maassa.

Myös eräs toinen ulkomainen erikoisuus hämmentää varmasti suomalaista, vaatimatonta kansanluonnetta - ulkomailla ei ole suinkaan ennenkuulumatonta, että aiempana vuonna Summit-finaaliin valittu pari pyrkii karsintojen kautta finaaliin uudestaan. Mitä nyt YouTube-kommentteja on uskominen, niin ainakin Ranskan tämän vuoden edustajapari on samainen, joka edusti maataan finaalissa kaksi vuotta sitten. Japanin karsintoihin osallistuvat tiimit on jo julkaistu WCS:n virallisilla sivuilla ja nopean silmäilyn jälkeen voidaan huomata, että myös kisojen pysyvässä isäntämaassa finaaliin pyrkii uudestaan sellaisia pareja, jotka ovat jo aiemmin edustaneet maataan. Vaikka tämä alkuun tuntuikin minusta hiukan hämmentävältä, niin on se loppujen lopuksi ihan ymmärettävää - eihän urheilijoitakaan kielletä osallistumasta seuraavan vuoden MM-kisoihin, mikäli he ovat voittaneet mm-kultaa aiempina vuosina. Summit (ja eurooppalaisille tietenkin Eurocosplay) on kuitenkin cosplayerin ainoa väylä kansainvälisille kisa-areenoille, joten varmasti osanotto houkuttaa uudestaankin. En sitten tiedä, kuinka paljon draamaa ja pahaa verta aiempien vuosien edustajien osallistuminen karsintoihin noiden maiden harrastajapiireissä aiheuttaa, mutta suurempi harrastajamäärä ja erilainen kisakulttuuri ehkä muokkaavat ilmapiiriä hiukan sallivammaksi kuin Suomessa. Mene ja tiedä.

En ole ihan kaikkiin tämän vuoden edustajatiimeihin tutustunut, sillä WCS:n viralliset sivut eivät aina ole kaikkein infromatiivisimmat. Muutenkin kunkin maan karsintojen voittajaesityksen etsiminen on raivostuttavaa salatiedettä - joko videoita ei ole tai sitten niitä ei osaa etsiä. Meksikon edustajia ei Tuubista löydä hakusanalla "wcs preliminaries" vaan "wcs eliminatoria" tai sitten hakulootaan täytyy tapailla "wcs ganadores" "wcs winners"in sijaan. Kovin monessa maassa ei myöskään ole yhtä ahkeria kisakuvaajia kuin Suomessa (iso hatunnosto Unitalle!).

Ranskan voittoisa tiimi:




Liehuvat jutut ja herkkä, koreografinen tulkinta ovat läsnä myös USA:n edustajien esityksessä:




Thaimaan esitys:





Aasiassa isot monsteripuvut ovat näemmä kuuminta hottia tällä hetkellä. Thaimaan esityksen lopun jälkeinen kohtauskin on jokseenkin riemastuttava; tusina avustajia ryntää nostamaan kaatuneen kisaajan pystyyn ja rahtaamaan proppeja äkkiä pois. Ah, mitä asiakaspalvelua!

Etelä-Korean tiimin esitystä en löytänyt kokonaisuudesaan, mutta sen sijaan paikallinen tv-kanava on tehnyt jonkinlaisen videokoosteen karsinnoista:






Ihan uskomattomia juttuja sitä näkeekin kun vanhaksi elää. Katsokaa vaikkapa kohtaa 0:19 - mitä ihmettä? Miten tuollaisen toteuttaminen on ylipäätään mahdollista? Ovatko siellä päin kaikki cosplayerit ammatiltaan sähkö-insinöörejä? Vaikka en korean kieltä ymmärräkään, on video kuitenkin hyvin mielenkiintoista katsottavaa ja antaa ihan kivasti informaatiota; cosplay kun ainakin näyttäisi olevan Etelä-Koreassa paljon julkisempi harrastus kuin Suomessa. Pukuilijat posettavat tavallisten turistien kanssa valokuvissa ja karsinnoista tehdään ohjelmaa valtakunnalliselle tv-kanavallekin.

Vaikka YouTube onkin Kiinassa pannassa, löytyi karsintojen voittajien esityksestä yksi videopätkä:






Nukkemestari -tyyppinen esitys on ideana aika klassinen, mutta onnistuessaan se on erittäin näyttävä. Samanaikaiset liikkeet vaativat ehdottomasti tiukkaa harjoittelua ja erittäin hyvät ajoitukset, ja Kiinan tiimi on onnistunut hommassaan erinomaisesti.

Kaikkia videoita en tohtinut upottaa blogitekstiini, mutta jos kiinnostusta riittää, kannattaa vilkaista myös muiden tiimien esityksiä:

Espanja
Meksiko
Singapore
Saksa

Brasilian tiimi valitaan vasta tänään ja Japaninkin tiimit päätetään vasta finaalin alla. Tanskassa ei puolestaan käyty karsintoja lainkaan finalistien päättämiseksi enkä ole toistaiseksi löytänyt videomateriaalia Italiasta enkä Australiasta.

Jos jaksoitte katsoa kaikki videot läpi, niin varmaankin huomaatte, että ei se taso niin mahdottoman ällistyttävä ole muualla maailmassa. Tietyissä maissa (USA, Ranska, Brasilia, Italia) cosplayn taso on perinteisesti melko kova ja Aasiassa propinteko on viety toiseen potenssiin, mutta jos unohdetaan insinööritaidoillaan pätevät cosplayerit, niin ei Suomen cosplayerit muusta maailmasta kovin kauas jää. Moni WCS-esitys lepää kaiken maailman erikoiskikkojen (valotehosteet puvuissa, lavasteiden kekseliäs käyttö, puvunvaihto kesken esityksen ym) varassa ja vaikka nämä ovatkin hienoja tehokeinoja, niin itse esityksen tarina ja sanoma saattavat jäädä hiukan laihanlaisiksi. On myös mielenkiintoista huomata, että vaikka World Cosplay Summitiin kokoontuukin cosplayereita Afrikkaa lukuunottamatta kaikilta mantereilta, niin esitykset ovat pohjimmiltaan melko samankaltaisia ja toistavat samankaltaisia aiheita; rakkaussuhteita, traagisia kuolemia ja kaksintaisteluja.

WCS:n voittajaahan on etukäteen yhtä hankala arvailla kuin Euroviisujen voittajaa - Summitin tuomaristo koostuu pelkästään japanilaisista ja kaiken lisäksi tiimit saavat parannella esityksiään tai tehdä täysin uudet puvut finaalia varten. Itsekään en oikein osaa valita vielä omaa suosikkiani - hurraan luonnollisesti kotimaan puolesta, mutta esimerkiksi Ranskalla on minun makuuni oleva kauniiden pukujen ja kauniin esityksen muodostama hyvä kokonaisuus. Etelä-Korean edustajat puolestaan vakuuttavat näyttävillä puvuillaan ja proppitaidoillaan. Kiinan puvut eivät olleet erityisen näyttäviä, mutta esitys viihdytti minua kovasti sujuvuudellaan ja vaihtelevaisuudellaan. USA:llakin oli varsin mielenkiintoinen esitys, ja kisaajaprofiilien perusteella Italian tai Australiankaan menestys ei ole poissuljettua - ja Japanihan on tunnetusti sijoittunut kisassa lähes aina.

Finaalia suurella mielenkiinnolla odottaen!

ISO EDIT:
Brasilian esitys. Taisi muuten hypätä suosikikseni about heti. Katsokaa loppuun. Olen sanaton.



Lisälukemista:
Virallinen WCS-sivusto
deviantArtin WCS-ryhmä
Tiimien profiilit

lauantai 10. heinäkuuta 2010

Trapula

Sarjassamme "melkein-hauskat-otsikot".

Helteet ovat lamaannuttaneet minut aika lailla täydellisesti, joten en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa Tracon-tunnelmistani, vaikka aikaa on ollut kokonainen viikko. En ole myöskään jaksanut oikein keskittyä pukusuunnitelmiin tai mihinkään muuhunkaan - mieli kyllä tekisi askarrella kaikenlaista pientä, mutta kun ompeluhuoneeni muistuttaa alkeellista saunaa, niin viihdyn paljon paremmin ulkosalla puun varjossa lojuen.

Niin, ja näin mihinkään erityisemmin liittymättä: Asensin tuossa kuukausi takaperin Google Analyticsin sivustolleni omaksi viihdykkeekseni ja hilpeyteni oli suuri, kun huomasin, että blogiini oli eksytty mm. hakusanoilla "elffi cosplay". :DDD Sori tytöt, taisin tuottaa teille pettymyksen.

Mutta eipäs poiketa asiasta enempää, sillä merkinnän varsinainen aihe oli tosiaan pyhitetty Traconille. Muut blogistit ovat käsitelleet kyseisestä tapahtumasta aika lailla ne asiat, joista itsenikin piti kirjoittaa (cosplaykisan ontuvat järjestelyt, pukujen yleinen taso, tapahtuman tilat, ohjelma jne), joten keskityn lähinnä kuvien lätkimiseen (kaikki krediitit Sanna Husulle, mahtavalle ja väsymättömälle kuvaajanerolle!).


Lauantain pukuni ja viimeistelty miekka, jonka tekemisestä raportoin viime merkinnässäni.

Jos muutaman sanan conikokemuksestani kuitenkin sanoisin, niin tapahtuma oli erittäin miellyttävä lukuunottamatta sitä, että puvun riisuminen viime lauantai-iltana kuulosti suurinpiirtein valtavalta SLLLUUURPS-ääneltä. Niinpä pyydän teiltä, rakkaat lukijani, että jos vielä joskus näette minun valitsevan blogissani johonkin kesätapahtumaan puvun, joka varmasti aiheuttaa lämpöhalvauksen tai vähintäänkin suurta epämukavuutta, älkää antako minun tehdä kyseistä valintaa. En vain ikinä opi säänmukaista pukeutumista.


Spira's Next Top Model. Tai sitten ei, mutta Tampere-talo oli joka tapauksessa täynnä kivoja pieniä kuvausnurkkauksia.

Lauantaina pyörähtelin tosiaankin Painen (Final Fantasy X-2) nahka-asussa ja sunnuntaina jammailin Ionina osana värikästä Tales of the Abyss -ryhmää. Tarkastin myös luonnollisesti cosplaykisat kumpanakin päivänä ja olin hyvin yllättynyt siitä, että pääsin seurueeni kanssa ihan kohtuullisen hyville paikoille ilman minkäänlaista jonotusta. :O Joko Tampere-talon pääsalissa oli ihan mielettömästi penkkejä tai sitten ihmisiä ei vain kiinnostanut katsoa ohjelmaa keskellä kuumaa kesäpäivää. Tampere-talon käytävilläkin oli tilaa niin paljon, että se tuntui lähes luksukselta - Sorsapuiston viehätys tosin taisi vaikuttaa tähänkin.


Lauantaina seurueessani pyöri näin fabulöösiä porukkaa. Vasemmalta oikealle; Wakka (Senni), Tidus (Pilvi), Yuna (Dashi), Paine (minä) ja Rikku (Iitu).

Yleisö ei oikein päässyt cosplay-yksilökisan aikana fiiliksiin, mikä on sinänsä sääli, sillä jokainen kisaaja ansaitsee aplodinsa ja hurraa-huutonsa. Yksilökisa ilman henkilökohtaista ääniraitaa ja lavashow'ta ei vain näköjään jaksa oikein enää kiinnostaa, mikä on kovin ikävää, sillä tavallisia walk-on kisojakin tarvitaan tasapainottamaan suomalaista cosplaykisakalenteria. Ryhmäkisassa meininki olikin sitten vähän hysteerisempää ja kuurokin olisi huomannut, että pääosa yleisöstä viihtyi ohjelmanumeron parissa erittäin hyvin.

Sunnuntain korea TotA-ryhmä. Ylärivi: Guy Cecil (Juusto), Jade Curtiss (Minna), Tear Grants (Aselea), Van Grants (Oona), Natalia Luzu Kimlasca Lanvaldear (Vilma). Alarivi: Luke Fon Fabre (Mape), Mieu (Ella), Fon Master Ion (minä).

Mutta eipä siitä sitten enempää. Oli mukavaa haastella tuttujen ihmisten kanssa, bongailla pukuja (mutta jumantsuikka, ei taaskaan yhtään FFXII:tä ;_;) ja saada kuulla, että blogiani stalkataan. :D Nyt vain on hiukan tyhjä olo, kerta vuoden kaksi isointa harrastajatapahtumaa on ohi. Kesäni ei tosin ole vielä täysin vapaa cosplaysta, sillä parin viikon päässä häämöttää Suomenlinnaan sijoittuva TotA-photoshoot. Sitä odotellessa!

EDIT:
Niin, ja vielä loppuun isot kiitokset Lefrinille ja Wepille. Peruukkisukka ja silitysrauta pelastivat viikonlopun pukuni. *_*

perjantai 2. heinäkuuta 2010

Mitä propit syövät?

... eli kertomus siitä, kuinka noita nimeltä Vorona muutti kasan tarpeetonta rojua miekaksi.

Yleensä olen tehnyt proppiaseeni puusta tai pleksistä tai jostain muusta jämäkästä materiaalista, mutta tällä kertaa päätin kokeilla jotain erilaista ja ennen kaikkea kevyempää, sillä on tuskastuttavaa raahata täyspuista ja äärettömän painavaa esinettä mukanaan monta tuntia. Päätin kokeilla siis tällaisen low-budget propin valmistusta ja käyttää siihen kaikkea mahdollista rojua, mitä talostamme vain sattuisi löytymään. Epämääräisyyksistä kootun miekan ehdottomat plussat ovat matalat kustannukset, keveys ja helppous (puun tai metallin työstöön kun en ilman isän apua oikein uskalla lähteä). Miinuspuolia voivat tosin olla huonohko kestävyys (oma miekkani näyttää kuitenkin kestävän heittelyä aika hyvin - sen verran kovakouraisesti sitä tekoprosessin aikana käsittelin) ja se, että mielikuvitus on toisinaan koetuksella. Itsellänikään ei oikein ollut selkeää visiota siitä, miten lähtisin miekkaani toteuttamaan, vaan ideat syntyivät vähitellen miekan valmistuessa. Tämä lisää lopputuloksen epävarmuutta huomattavasti. :D

Tarvikkeet:
- Pahvia
- Puurima
- Teippiä
- Kontaktimuovia
- Tekonahkaa
- Kontaktiliimaa, erikeepperiä, kuumaliimaa
- Askartelumassaa
- Softista


Evoluution ihmeitä; kuvassa poseeraa proppini esiäiti eli tarvikkeet nimeltä puurima ja pahvi. Pahvilaatikon sisältö ei liity tapaukseen.
Ennen varsinaisen työn aloittamista tuijottelin reffukuvaa saadakseni jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä oikein olinkaan tekemässä. Tämän jälkeen aloin piirrellä kaavapaperille kaavaa miekan teräosaa varten. Aseitahan voi tietenkin kaavottaa niin pikkutarkasti ikinä huvittaa, mutta oma työtapani perustuu aika lailla improvisointiin.


Kun kaava oli valmis, piirsin miekan ääriviivat pahville ja leikkasin siitä kaksi samanlaista palaa.


Leikkuun jälkeen aloin kiinnittää puurimaa toiseen pahviterään teipillä. Puurima siksi, koska se toimii hyvänä tukirakenteena miekan sisällä, jottei pahvi pääse lerpahtamaan.



Kun rima oli teipattu (teipin on hyvä olla aika jämerää, itse käytin leveää mainosteippiä) kauttaaltaan pahviin, aloin teipata pahveja yhteen. Miekan teräpuolella (ylemmässä kuvassa) pahvit kiinnitettiin tiukasti kiinni toisiinsa, jolloin yläreunaan jäi luonnollisesti rako (alemmassa kuvassa).


Tsädääm! Teipattu yksilö. Olisihan proppini toki ollut superhieno tällaisenaankin, mutta päätin nyt kuitenkin vähän nipottaa ja jatkaa työskentelyä.


Seuraavaksi päällystin koko hoidon kontaktimuovilla (sillä läpinäkyvällä, jolla kirjat päällystettiin ala-asteella ja jota kukaan ei ikinä osannut käyttää ja joka meni aina kuprulle). Kontaktimuovi lisää miekan kestävyyttä, sillä pahvi itsessään ottaa helposti damagea, saattaa taittua ja on lisäksi herkkä sateelle.


Sitten tekonahkaa. Valitsin tekonahan pintamateriaaliksi siksi, koska se maalautuu hyvin ja koska se antaa miekalle hyvännäköisen pinnan ja osittain myös siksi, että kaapissani sattui olemaan sopiva määrä karmaisevan väristä tekonahkaa, jolle en ollut keksinyt muuta käyttöä. Tekonahkapalat leikattuani lotrasin miekan kauttaaltaan erikeepperillä ja lisäsin sitten nahan. Tässä vaiheessa nahkapalojen reunat näyttivät kammottavan epäsiisteiltä, joten päällystin pahimmat kohdat uudestaan kontaktimuovisuikaleilla.


Päällyksen jälkeen pohjamaalasin proppini spraymaalilla. Pohjamaalien jälkeen lisäsin varsinaisen maalikerroksen akryylimaaleilla (kuvassa pelkkä pohjamaali).



Kun miekan maalipinta oli halutun näköinen, oli vuorossa kuvioiden kiinnitys kontaktiliimalla. Pääkallot on muotoiltu ilmakuivuvasta massasta ja muut osat softiksesta. Olen muuten aina ollut ihan mielettömän huono piirtämään pääkalloja, sillä jotenkin ne aina onnistuvat näyttämään liian iloisilta ollakseen pääkalloja. Onneksi muotoilu onnistui hiukan paremmin kuin mitä piirtämiseni aikanaan. Ilmakuivuva massa on halpaa, mutta siitä katalaa, että se gasp! kuivuu ilman vaikutuksesta. Tästä seuraa kaksi ikävää asiaa; ensimmäinen on se, että massa voi kuivua parikin päivää, joten proppia ei voi aloittaa viimeisenä iltana. Toinen ikävyys on se, että jos massapakettia ei sulje tiiviisti, massa kuivahtaa nopeasti käyttökelvottomaksi.

Lopputulos näyttää ihan siedettävältä ottaen huomioon sen, mitä kaikkia epämääräisiä asioita sen sisällä on (kahvan päällys puuttuu kuvasta). Kestävyyskin on odotettua parempi; tekoprosessin aikana ehdin pahoinpidellä miekan runkoa moneen otteeseen, mutta toistaiseksi mitään näkyvää vahinkoa se ei ole kärsinyt. Rungon puolesta en siis pelkää, mutta massapääkallojen hauraus hermostuttaa hiukan. Katsotaan, miltä proppiparkani näyttää Traconin jälkeen.

torstai 1. heinäkuuta 2010

Nopeaakin nopeampi miekkakatsaus


Miekkahan se siinä. Kahvasta uupuu vielä päällyste.

Vannoin joskus Desuconin jälkeen tekeväni Painen miekan valmiiksi Traconiin mennessä, mutta ensimmäiset kaksi viikkoa menivät aika lailla tekemättä mitään asian eteen ja vasta tässä viime viikonloppuna sitten havahduin huomaamaan, että oho - pienet menninkäiset eivät tällä kertaa olleetkaan pelastamassa nahkaani. Miekka ei sinänsä olisi ollut edes pakollinen lisä pukuuni, mutta kerta ryhmäläisilläni on mukanaan propit yhtä lailla, niin en halunnut rikkoa harmonista kokonaisuutta,.Vaikkakin tulen kiroamaan matkatavaroiden paljoutta tänä perjantaina, kun koetan raahata kaksi pukua ja propin Tampereelle (Omenahotelli II, anyone? :D), niin onhan se vaivan arvoista.

Tarkoitukseni oli kirjoittaa hienoakin hienompi ja pitkääkin pidempi merkintä siitä, mitä kaikkea jännittävää miekkani pitää sisällään, mutta Blogger riisti minulta tämänkin ilon hidastelemalla kuvanlisäyksen kanssa. Oi voi. Joka tapauksessa, kyseinen miekka on ehdottomasti halvin proppini tähän asti (kustannukset nolla euroa, kiitos autotallirojusta!) ja kaiken lisäksi se on kevyt verrattuna edellisiin, puisiin ja pleksisiin miekkoihini. Katsotaan, josko aamulla ehtisin vielä päivitellä ennen junaan hyppäämistä, mutta mitä luultavimmin saatte naureskella spurgu-miekkani sisälmyksille vasta ensi viikon puolella.

Ps. Tulin siihen tulokseen, etten enää ikinä lähde kahden päivän coniin kahdella puvulla, ellen a) tule yöksi kotiin tai b) käytä kahta pukua, jotka vievät vain vähän tilaa ja joissa ei ole isoja proppeja. On meinaan hermojaraastavaa yrittää mahduttaa kaikki tarpeellinen matkatavaroihinsa. Voikin olla, että jätän Ionin sauvan suosiolla kotiin ja raahaan sen vasta kolmen viikon päässä häämöttävään photoshoottiin.