Hiustenhalkomista

Kerta cosplayvuosi on nyt omalta osaltani pulkassa, lienee aika muistella vanhoja ja pohtia tulevaa. Blogini on ollut pystyssä kohta yhdeksän kuukautta ja vaikka bloggaustahtini onkin ollut keskimäärin vain sellaista kolmen merkinnän kuukausivauhtia, olen silti ihan fiiliksissä aina kun saan aihetta päivittämiseen. Vaikka cosplay onkin kiintoisa ilmiö ja harrastus, ei siitä saa revittyä asiaa ihan yhtä paljon ja usein kuin vaikka tavallisesta pukeutumisestaan - on helppo laittaa blogiinsa joka päivä kuvia kulloisenkin päivän asustaan, mutta cosplayasun valmistuminen vie luonnollisesti paljon kauemmin. On ilahduttavaa huomata, kuinka paljon internetistä löytyy nykyään suomalaisia ja suomeksi kirjoitettuja cosplayblogeja - koetan stalkata niistä mahdollisimman montaa ja vaikken olekaan jaksanut hetkeen päivittää blogirullaani, niin tykkään teistä kaikista silti ihan yhtä paljon.

Mutta se siitä herkistelystä sitten. Ensi vuosi lähestyy! Maaliskuinen Tampere Kuplii pitää toistaiseksi hallussaan vuoden ensimmäisen tapahtuman titteliä, joten edessä on vielä pitkä, cosplayton talvikaamos. Musiikkimessuja seurannut armoton väsymys on omalta osaltani jo haihtunut, ja olen alkanut jo mietiskellä seuraavien pukujen materiaalihankintoja.

Ensimmäisenä asialistallani on Shiorin (Revolutionary Girl Utena) toteuttaminen, ja päätinkin aloittaa urakkani tässä pari viikkoa sitten etsimällä oikeanlaista peruukkia. Helpommin sanottu kuin tehty.




Yritäpä tästä nyt sitten päättää, mikä väri tuo on olevinaan - saati löytää peruukkia, joka olisi edes melkein samanvärinen kuin jokin lähdekuvista. Päädyin lopulta tilaamaan eBayn cosplaywigiltä kivan lämmönkestävän ja luumunvioletin peruukin ja pitämään kovasti sormia ristissä sen suhteen, että väri olisi edes suurinpiirtein oikea ja että pituus riittäisi. Yllätys oli iloinen kun peruukki saapui perille ja sen paksuus, pituus ja värikin olivat melko lailla sitä, mitä toivoinkin. Väri ei ehkä ole ihan niin akkuraatti kuin voisi olla, mutta värjäämään tuskin lähden, sillä olen itse siihen ihan tyytyväinen. Mieleni voi tosin muuttua matkan varrella vielä monen monituista kertaa...

O hai der, Juri-sempai~
(Myöntäkää pois, webkamerani ruusureunusefektn ja Utenan ruusut ovat kuin yksi yhteen!)

Seuraavan agendalla on saada peruukki ja Shiorin hiustyyli fuusioitumaan keskenään. Neidin hiusmalli on melkein liiankin normaali ja sen tähden varsin hajottava. Kiekuroita ja laineita ja ardghfjghhh. Katsotaan, mitä tapahtuu, kun käyn projektiini käsiksi.

Toinen täysin varma asusuunnitelmani ensi vuodelle on Judith Tales of Vesperiasta. Tämäkin nainen hiustyyleineen näyttää ensi vilkaisulla varsin simppeliltä, mutta annahan olla tuon nutturan ja noiden hiuslisäkkeiden/antennien/ulokkeiden kanssa... Lisäksi tädin hiusten väri aiheuttaa harmaita hiuksia (lol) - ensi alkuun ne näyttävät sinisiltä, mutta tarkemmin tarkasteltuna väri on paremminkin violetihtava sininen. Yritäpä tässä sitten etsiä eBaysta jotain vastaavaa. :B Luultavasti päädyn ihan rehelliseen siniseen peruukkiin kuten suurin osa muistakin Judy-cosplayereista.
Tiedossa on siis hauskoja hetkiä hiusten parissa. En ole koskaan joutunut tekemään kovin radikaalia peruukin modausta, joten nyt lienee korkea aika opetella. Lupaan raportoida projekteistani tässä talven mittaan armottoman rehellisesti - unohtamatta mahdollista kuvamateriaalia karmaisevalla tavalla kuolleista peruukeista. :D

Natsiestetiikkaa

"Kato iskä, oon natsi."
"Etkä oo, sulla on liian pitkä tukka."

Eli siis, let me present: Isaak Fernand von Kämpfer, Trinity Blood. Variaatio on Thores Shibamoton kaunis taidekirjaversio, jossa on häkellyttäviä epäloogisuuksia sekä ihanaa yksityiskohtien muuntumista eri lähdekuvien välillä.



Heti alkuun on myönnettävä, että aliarvioin puvun vaikeustason pahemman kerran ennen sen työstämisen aloittamista; "No eihän tossa oo ku pitkä takki ja vähän jotain random sälää, helppo nakki lulz". Minulla ei kuitenkaan ole takanani minkäänlaisia vaatetusalan opintoja, vaan olen itse joutunut opettelemaan kaiken (yleensä kantapään kautta) näiden liki neljän harrastusvuoden aikana. Tapanani on yleensä hamstrata näppäriä peruskaavoja käsityölehdistä ja muokata niitä tarpeen mukaan, mutta Isaakin takin kanssa olin hetken aikaa sormi suussa. Löysin vain yhden kaavan kaksoisnapitetulle ja herrainkaulukselliselle takille, ja sekään ei oikein tyydyttänyt minua - lehti oli muistaakseni vuodelta -87 ja takki oli malliltaan lähinnä vähän sinne päin. Oli siis lähdettävä liikkeelle kuuluisalla "trial and error" -menetelmällä.

Mallailin asioita kaavapaperille ja tein parikin koekappaletta, joita sitten leikkelin ja ompelin ja ratkoin ja ompelin, kunnes sain suurinpiirtein univormun näköisen tekeleen aikaan. Sen jälkeen leikkasin hengitystäni pidättäen varsinaiset kankaat paloiksi ja kiitos luojalle siitä, etten ryssinyt mitään. Olin nimittäin ostanut kankaani yli puoli vuotta aiemmin ja sitä ei enää löytynyt Eurokankaan valikoimistakaan. Mistä tiedän tämän? No siitä, että kangas vähän niin kuin loppui kesken, ehehe... he. Kävin kuitenkin hankkimassa melkein samanlaista kangasta ja väkersin niistä sellaiset osat, jotka vähiten näkyivät, kuten alakauluksen ja takin alavarat.

Takissa käyttämäni kangas on tosiaan löytö viime syksyltä. Riihimäen Eurokankaaseen oli juuri tullut erä talvikankaita ja tämä kyseinen villasekoitekangas nappasi heti huomioni. Rakastuin siihen niin antaumuksella, että ihan harmittaa, ettei sitä enää ole kaupan valikoimissa näkynyt. Hinta oli muistaakseni jotakuinkin 15 €/m, mutta oli täysin hintansa väärti.

Takin pohjan kanssa ei ollut suurempia ongelmia - mitä nyt kaulusta ja vuoria ommellessa sai olla tarkkana, mutta Rosencreuz-univormujen nauhojen väreissä olikin sitten hivenen tulkinnanvaraa. Monet tekevät RCO-univormunsa valkeilla nauhoilla, mikä näyttää mielestäni ihan hyvältä ja akkuraatilta, mutta itse päätin kuitenkin hakea pukuuni taidekirjakuvamaista vaikutelmaa, jossa pukujen yksityiskohdat ovat kiiltävän metallisia. Näinpä ostin 20 metriä satiininauhaa ja aloin ommella. Käsin. Pffft.

Takin muut yksityiskohdat kuten hihansuiden tekstit, kauluspaidan kauluksessa olevat merkit, hihoissa olevat merkit ja nauhojen viertä kulkevat "niitit" (joita on liki 100 kappaletta, argh) ovat maalattua tekonahkaa, jotka on kiinnitetty julmasti ihan vain liimaamalla. Rinnuksissa roikkuva risti on softista kuten myös kotkakuvioinen vyönsolki, ja vyöt nyt ovat ihan vain vöitä.

Peruukki aiheutti ehkä eniten hammastenkiristystä, sillä pitkät peruukit ovat tunnetusti alttiita takkuuntumaan enkä voi kehua, että peruukkini olisi ollut erityisen laadukas. Olisihan se pitänyt arvata jo hintaa katsoessa - 24 euron hintapyyntö on pitkästä peruukista kuitenkin aika vähän. Takkujen lisäksi huomasin jälkeenpäin virallisia kuvia katsoessani, että peruukki sensuroi aika tehokkaasti pukuni koko yläosan eikä yksityiskohdista näy juuri mitään. :D No jaa. Pitää muistaa seuraavassa photoshootissa kiinnittää asiaan huomiota. Pakko muuten tässä välissä kiittää niitä ihmisiä, jotka ovat normaalisti näkymättömissä mutta silti aivan mahdottoman isossa roolissa - peruukinselvittäjiä. Rakastan teitä.

Kaunis takahuone on kaunis. Kuvaajana Jamfoot / Gingerman Giant, iso kiitos!

Eniveis. Kaiken kaikkiaan vietin puvun kanssa kuitenkin erittäin hauskoja hetkiä ja olen harvinaisen tyytyväinen lopputulokseen. Ensimmäinen oikeaoppinen vuorituksenikin onnistui ihan nätisti. Vaikka en mittasuhteiltani ihan täsmääkään taidekirjan Isaakin kilometrifiguurin kanssa ja vaikka pelkäsinkin, etten ole olemukseltani tarpeeksi eeppinen voidakseni hypätä tämän charmikkaan vampyyriherran hous-- nahkoihin, oli tunnelmaan virittäytyminen kuitenkin varsin helppoa.

Loppujen lopuksi pukuun upposi yllättävän paljon aikaa; laskeskelin sen vieneen reilut 60 tuntia. Ensimmäiset merkinnät pukupäiväkirjaan tehtiin jo heinäkuun loppupuolella, mutta vasta elokuun lopussa pääsin eroon koekappaleiden kanssa säheltämisestä. Vaikka olin vannottanut itseäni olemaan valmis vähintään pari viikkoa ennen kisaa ja vaikka yleensä olen ollut aina ajoissa valmis, niin tällä kertaa lipsahdin omista lupauksistani ja pakersin puvun kanssa vielä viimeisellä viikolla. Valmista kuitenkin tuli!

Palvelija ja sen isäntä. Suokaa anteeksi epämääräinen poseeraamattomuuteni, mutta oli vaikeaa löytää kuvaa, jossa jompikumpi ei derppaisiherppaisi ihan kamalasti. Keväällä kirkkoon sitten. Sanna H. kuvasi, kiitos!

WCS-karsinnoissa syy

... Nimittäin syy siihen, että olen ollut niin vaitonainen blogissani ja pukuasioistani noin yleensäkin. Tulipa kokeiltua WCS-karsintoihinkin osallistumista Elzyn kanssa. :D Kisasimme tiiminä numero 3, ja pukumme olivat Cain (Elzy) ja Isaak (minä) sarjasta Trinity Blood.

Ihan vänkä kokemushan se oli, vaikka eilistä karsintapäivää edelsikin erittäin lyhyet yöunet, jännittäminen ja ruokahaluttomuus - puhumattakaan kesällä alkaneesta esityksen harjoittelemisesta, sosiaalisen elämän minimoimisesta karsintoja edeltävinä viikkoina, 60 tunnin puku-urakasta ja neuroottisessa tilassa ja paria päivää karsintoja ennen kasatuista lavasteista.

Kohtaloksemme koitui lopulta toinen sija. Harmittihan se, tietenkin - en edes yritä esittää hyvää häviäjää, koska kaikki vihaavat hyviä häviäjiä. :D Ymmärrän kuitenkin sen, miksi näin kävi - voittajatiimin esitys oli kokonaisuutena eheämpi ja viihdyttävämpi, puhumattakaan hugesta ja valolla höystetystä propista. Olen kuitenkin tyytyväinen suoritukseemme; ei hävetä näin jälkeenpäin se, että tuli osallistuttua. Olen ylpeä paristani, joka sai kun saikin pukunsa ajoissa valmiiksi ja olen ylpeä meistä tiiminä. Kaikesta säädöstä huolimatta karsintoihin valmistautuminen oli mieltä avartava ja haastava prosessi, jonka kanssa sai pistää itsensä likoon.

Jostain syystä kisafiilikseni oli kuitenkin kohdallaan vain ja ainoastaan sen kahden ja puolen minuutin aikana, jolloin valtasimme lavan esityksemme kanssa - muuten tunnelma oli hiukan latistunut. Hei c'mon. Neljä osallistuvaa paria. Neljä. :| Lisäksi puitteet eivät miellyttäneet - lavalla oli instrumentteja, tumma lavaympäristö sai pukuni hukkumaan taustaan, istumapaikkoja oli yleisölle vähän ja yleisöäkin taisi olla aika vähän - harva jaksaa maksaa Kirjamessujen sisäänpääsyhintaa vain karsintojen takia. Etukäteen lähettämäämme valosuunnitelmaakaan ei lopulta pystytty toteuttamaan huolimatta siitä, että käsitykseni mukaan viimevuotiselta karsintalavalta haluttiin pois juuri siksi, että esiintyjät saisivat uuden lavan myötä paremmat valot käyttöönsä. Muilta osin järjestelyt olivat kuitenkin onnistuneet, siitä iso kiitos CFT:n porukalle! Messuille pääsi hyvin sisään, tuomarointisessiot ja kuvaukset toimivat ripeästi, avustajat avustivat aina tarpeen vaatiessa ja pukuhuonetilat olivat mielettömät.

Nyt tekee oikeasti mieli olla ajattelematta cosplayta seuraavaan kuukauteen viikkoon kolmeen päivään. :D Vilkaisin kuitenkin näin aamun hauskuutukseksi esityksemme läpi, ja mikäli haluatte tehdä saman, niin tässä linkki. (kiitos Unita!)
Naurattaa. Nuo hiukset eivät sovi minulle sitten ollenkaan. :DD Tulee mieleen yläasteen aikainen hiustyylini, voi kamala. Höystän siviilissä puhettani aina naamanvääntelyllä, joten en näköjään aina pysty hillitsemään lolfacejani lavalla ollessani, mutta onneksi Elzy sentään on eeppinen niin kuin aina. :,D

Erillinen pukumerkintä kuvineen tulossa vähän myöhemmin.

#cosplay.fi

Osallistuin eilen irkissä pidettyyn cosplay.fi -projektin suunnittelukokoukseen, ja parantumattomana idealistina inspiroiduin tästä tietenkin aivan valtavasti, vaikka näyttääkin siltä, että sivuston toteutuminen on vielä pitkän ja kivisen tien takana. Jostain on kuitenkin aloitettava, ja kerta kiinnostuneita oli mukana sen verran paljon, niin ehkä Suomen cosplaylla on vielä hamassa tulevaisuudessa hieno, yhtenäinen sivusto, joka kerää kaikki harrastajat saman palvelimen suojiin!

Yksi keskustelun tärkeistä pointeista oli se, että päätimme pitää kanavan #cosplay.fi (IRCnet) auki cosplayharrastajien yleistä keskustelua varten, sillä Anikissa ja irc-gallerian cosplaypalstalla vuorovaikutus ei valitettavasti ole kovinkaan hedelmällistä. Kaikki siis rohkeasti keskustelemaan cosplay.fi -projektista tai lätisemään muuten vain muiden cosplayereiden kanssa! Kyseessä ei ole minkään valtakunnan eliitin ylläpitämä kanava, jolle vain etuoikeutetut saisivat liittyä - minun kaltaiseni irkkinyyppäkin uskaltautui mukaan. Mikäli irc ei ole entuudestaan tuttu, web-ircistä on hyvin helppo aloittaa. Tässä ohje.

Muutama muukin ajatus virisi eilisestä kokouksesta.

Cosplay.fi -sivustosta on alustavasti suunniteltu jonkinlaista yleissivustoa, jonka alta löytyisi sekä harrastajafoorumi että cosplay.comin tyyppinen kuvagalleria käyttäjäprofiileineen. Lisäksi ilmaan heitettiin ehdotuksia tapahtumakalenterista, tuomaritietokannasta, yleisestä infosivusta, tutoriaalidatabasesta ja vastaavista. Jossain päin interwebsiä on kyseenalaistettu tällaisen, pelkästään suomalaisille harrastajille suunnatun sivuston tarve; onhan meillä jo Aniki, irc-galleria ja ulkomaiset cosplaysivustot eikä Suomi-/cgl/:kään ottanut tuulta siipiensä alle. Itse olen sitä mieltä, että cosplay on harrastus siinä missä muutkin ja kuten eilisessä keskustelussa tulikin esille, niin virallinen ja yhtenäinen sivusto edesauttaisi ihmisiä mieltämään harrastuksensa harrastukseksi. Mikäli lolitoilla, BJD-harrastajilla, j-musiikin ystävillä ja virtuaalitalleilijoilla on omat keskussivustonsa, niin miksi ei meilläkin olisi? Tällainen voisi myös virittää käyntiin cosplayhin keskittyviä paikallisyhdistyksiä - Helsingissä, Jyväskylässä ja Hämeenlinnassa on jo muutama miitti pidettykin.

Mutta. Näinkin laaja-alaisen sivuston toteutus vaatii riittävää määrää vapaaehtoisia, jotka ovat halukkaita näkemään vaivaa asian eteen. Sivustoa ei myöskään kasata ilman tietotaitoa ja toistaiseksi kukaan ei olekaan tunnustanut omaavansa niin kattavia koodaustaitoja, että uskaltaisi moiseen urakkaan ryhtyä. Sivusto päätettiinkin alustavasti kasata valmiista paloista niin pitkälle kuin mahdollista ja mikäli palvelu yleistyy, niin ylläpidon ja toteutuksen voisi hoitaa ostopalveluna, jonka voisi rahoittaa esimerkiksi myymällä suomalaisille yrityksille (esim. alan lehdet, askartelukaupat, säläkaupat jne) mainostilaa sivustolta.

Mutta, mutta. Valtio on ikävä keksintö. Se kun haluaa vahtia rahaliikennettä. Olin yhden räkäisen kauden lukioni oppilaskunnan rahastonhoitajana ja osaan pitää alkeellista kirjanpitoa tuloista ja menoista (kuten moni muukin meistä), mutta kun lakipykälien kanssa pitäisi alkaa elää vähän tarkemmin, niin olen aika lailla sormi suussa (kuten moni muukin meistä). Pitäisikö siis koomaava Cosplay Finland ry tekohengittää käyntiin ja hoitaa mahdollinen tulevaisuuden rahaliikenne sen kautta? Onko cosplay.fi:llä tulevaisuutta ilman virallista organisaatiota? Saako massiivisuutta aikaan ilman massia?

Ikävät raha-asiat poislukien ilmassa on kuitenkin toiveikkuutta, innokkuutta ja sitä paljon peräänkuulutettua yhteisöllisyyttä. Tästä tulee vielä jotain! Ehkä kaikki järjestyy vielä! Viisaat päät yhteen!

(Lopuksi pahoittelen vielä sitä, että blogini on ollut hiljaa viimeiset puolitoista kuukautta. Yliopisto on jännä asia, joka vie varsinaisen lukujärjestyksen aukkoisuudesta huolimatta yllättävän paljon aikaa. Lupaan parantaa tapani!)

Kuinka säästää rahaa cosplayssa joutumatta nälkäkuurille

Tämänkertainen blogipäivitys syntyi junamatkalla yliopistolta kotiin. (Oi suuri ja kattava 3G-verkko!) Opiskelijaelämään tunnetusti liitetty köyhäilevä elämäntapa innoitti minua jakamaan nuukaa elämänasennetta eteenpäin, sillä suurin osa cosplayereistahan tekee huonoa työtä pienellä palkalla, elää viikkorahojen varassa tai on köyhä opiskelija. Silti nämä ihmiset harrastavat cosplayta - harrastusta, jossa yksittäisen puvun budjetti voi kohota huomaamatta satoihinkin euroihin. (Siitä, onko moinen oikeasti järkevää, voi olla montaa mieltä, mutta unohdetaan se tällä kertaa.)

Olen yrittänyt viedä penninvenytyksen pukuja tehdessäni äärimmilleen ihan vain sen takia, että minua korpeaa kuluttaa rahaa niin vietävästi yhden puvun takia. Myönnän suoraan, että olen tehnyt useita, äärettömän typeriä cosplayhin liittyviä ostoksia elämäni aikana, mutta kukapa meistä ei olisi? Ei ole harvinaista, että ostan mielestäni juuri täydellisen väristä kangasta vain huomatakseni kotona, että jahas, väärä väri - eihän tätä voi mihinkään käyttää. Eli ei kun uusi reissu kangaskauppaan.

Listasin kuitenkin muutamia säästövinkkejä, joita olen vuosien varrella yrittänyt noudattaa vaihtelevalla menestyksellä. Nämä ovat varmasti monelle itsestäänselvyyksiä, mutta toivottavasti niistä on hyötyä edes jollekulle!

1) Kierrätä. Jos et enää käytä vanhaa pukuasi, hyödynnä se uusien pukujen raaka-aineiksi. Napit kannattaa aina ottaa talteen, kuin myös soljet ja muut pikkuosat. Kangasosat voi leikellä paloiksi ja niitä voi käyttää uudestaan; parhaassa tapauksessa esimerkiksi samat housut voivat palvella monessakin asussa. Vanhat peruukit tekevät myös hyvin kauppansa Anikin osto- ja myyntipalstalla, ja mikseivät kokonaiset cosplayasutkin. Peruukkien hankkiminen Anikin palstalta on myös oikein suositeltavaa, mikäli sieltä suinkin itselleen tarpeellinen peruukki löytyy.

2) Älä heitä mitään pois. Äidit eivät tästä pidä, mutta kaikenlaisen rojun hamstraaminen voi tulla pitkällä tähtäimellä halvemmaksi kuin se, että lähtee metsästämään samoja tarvikkeita uutena. Vanhoista laukuista voi ottaa talteen metalliosia, rikkinäisistä vaatteista voi tehdä kangasosia ja vanhat vaatteet voi modata puvun osiksi. Omissa kokoelmissani on muun muassa vanhat aurinkolasien kehykset, filmipurkkeja, sähköjohtoa, vanhoja koruja ja säilykepurkkien kansia.

3) Hyödynnä kirpputoreja. Kirppiksiltä kannattaa etsiä etenkin kenkiä, sillä useimmiten vain tietyssä cosplayasussa käytettävien kenkien hankkiminen kenkäkaupasta tulee äkkiä melkoisen kalliiksi (done that - onneksi ovat kuitenkin kivat kengät, joita voin käyttää vapaa-ajallanikin). Tässä on tietenkin miinuksena valikoimien suppeus - kivat ja halvat kengät eivät juuri lämmitä, mikäli ne ovat kolme kokoa liian pienet. Mikäli et käy töissä ja tuloja ei käytännöllisesti katsoen ole, niin kirpputoreilta voi näppärästi haalia itselleen lisätuloja myymällä turhat tavaransa pois. Eräskin tuttuni tienasi pöydällään reilut 300 euroa, notta suosittelen lämpimästi!

4) Hyödynnä halpakauppoja. Niistä löytyy usein näppäriä perusvaatekappaleita, joita on turha alkaa tehdä itse ja joista saisi maksaa vaatekaupassa tuplat enemmän. Jos tarvitsen pukuuni perushousut tai vöitä, etsin niitä yleensä ensimmäisenä paikallisesta Tarjoustalosta.

5) Vahtaa kangaskauppojen palaosastoja. Niistä löytyy usein alennettuja pakanloppuja ja melko suuriakin paloja, jotka riittävät vallan mainiosti vähän isompaankin vaatekappaleeseen. Kangaskauppaan lähtiessään kannattaa myös ottaa mitat siitä, kuinka paljon tarvitsee materiaaleja - metrikin ylimääräistä kangasta tuntuu lompakossa, jos kankaan metrihinta lähentelee kahtakymmentä euroa. Kangasmateriaaleissa itsessään ei kuitenkaan yleensä kannata säästellä. Valitettavan usein kalliimpi kangas tarkoittaa parempaa kangasta.

6) Laatu ennen määrää. Tee vuodessa vähän vähemmän pukuja ja panosta niihin hiukan enemmän, niin voit hyvillä mielin käyttää niitä toisen jos kolmannenkin kerran.

7) Miksi ostaa omaksi, jos voi lainata? Minä ja Elzy tapasimme elää materiaalisymbioosissa asuessamme vielä samassa kaupungissa - olen joskus potenut akuuttia softispulaa ja saanut lainata sitä hänen varastostaan, ja vastalahjaksi olen antanut hänen käyttöönsä silikoninauhaa tai lainannut hopeamaalia. Kenkiä pukua varten voi lainata vaikka äidiltä, valkoista kauluspaitaa veljeltä, peruukkia kaverilta ja niin edelleen.

8) Proppimateriaaleissa voi säästää käyttämällä mielikuvitusta. Kalliiden muoviseosten kanssa läträämisen sijasta voi yrittää saada haluamansa pahvista, paperimassasta, askartelumassasta ja muusta rojusta. Nostan hattua proppimestari Wepille, joka on tehnyt proppejaan mitä mielikuvituksellisimmista materiaaleista - klassisin näistä materiaaleista lienee vanha ruotsinkirja. :D

9) Mene mukaan kimppatilauksiin. Jos olet tilaamassa ulkomaisesta nettiputiikista jotain, kannattaa pyytää kavereita mukaan, niin saatte toimituskuluja pienemmäksi. Anikin puolelta löytyy kimppatilauksia aina toisinaan - mm. roran pyörittämä kenkien tilauspalvelu on vaikuttanut oikein kätevältä.

10) Jos mahdollista, hyödynnä ulkomaanmatkat. Esimerkiksi Virosta saa kuuleman mukaan halpoja kankaita ja mikäli olet lähdössä matkalle Japaniin, niin käy ihmeessä ostamassa itsellesi muutama peruukki. Säästät ainakin postikuluissa.

11) Mikäli harrastat ulkomailta tilailua, kannattaa hyödyntää ajat, jolloin dollarin kurssi suhteessa euroon on heikko. Saat samalla euromäärällä enemmän dollareita. Tällä hetkellä kurssit eivät ole kovin suopeita dollarikauppoja ajatellen, mutta kannattaa pitää uutisia silmällä ja pistää eBay laulamaan, mikäli aika näyttää suopealta.

Vanhoja pukuja viiksekkäitä eiku mitä

Anteeksi hiljaiselo, mutta en ole jaksanut repiä kirjoitettavaa tyhjästä. Puvunteostakaan ei ole kauheasti mitään raportoitavaa, sillä monen muun cosplayaajan tavoin olen vaipunut jonkinlaiseen talvihorrokseen. Olisihan tuossa kahden viikon päästä tuloillaan Helsingin sarjakuvafestivaalit ja mangapäivä; kyseisessä tapahtumassa olisi paljon itseäni kiinnostavaa ei-mangaohjelmaa, jota voisi käydä vilkaisemassa ja saada siitä samalla tekosyyn jonkun vanhan puvun ulkoiluttamiselle. Tatiana olisi näppärä syyspuku - kokohaalari on melko lämmin ja tarpeen vaatiessa sen saa vielä lämpimämmäksi, sillä alle mahtuu vaatekerros tai kaksikin ihan mukavasti. Ionkin sopisi syyskeleille ihan hyvin - sukkahousuja voi päälleen mahduttaa useammat ja tunikan alle saa hyvin piilotettua pitkähihaisen. (Kyllä, olen kylmänarka ja alan palella heti, kun lämpömittarin lukema laskee alle kahdenkymmenenviiden.)

Ainoa ongelma molemmissa puvuissa on se, että pukuihin kuuluvat kengät eivät sovellu kävelyyn kovin hyvin.Muut pukuni ovatkin sitten vähän hankalia syksyisiksi hengailupuvuiksi joko vaatteen vähyyden tai muiden liikkumista vaikeuttavien asioiden takia. Tietyt pukuni alkavat myös jäädä nykyisten laatustandardieni alapuolelle, jotta viitsisin käyttää niitä uudestaan...Vanhoista puvuistani käyttökelpoisia kokonaisuuksia taitavat olla enää Saiyukin Gojyo (jonka puku ei kauheasti miellytä itseäni), Simounin Neviril (jolla on yhä peruukkiongelma), Last Exilen Tatiana (jonka kengillä on mahdoton kävellä pitkiä matkoja saati sitten ulkotiloissa), Tales of the Abyssin Ion (jolla on kenkinään vain jumppatossut), Hetalian Ivan/Venäjä ja FFX-2:n Paine (joka on hyvin epämukava puku minä tahansa vuodenaikana).
Osan vanhoista puvuistani olen heittänyt kylmästi roskiin ja osa puvuista ei taas enää toimi käytössä lähinnä siksi, koska olen käyttänyt sitä joko omilla hiuksillani tai sitten peruukilla, joka on jo löytänyt uuden omistajan.

En yleensä kiinny vanhoihin pukuihini, joten minulle ei ole suuri este teurastaa pukuun kuuluvaa peruukkia uuteen tarkoitukseen tai myydä sitä rahantarpeessa eteenpäin - saati sitten leikellä vaatteita kappaleiksi tai muokata pukuun kuuluvia kenkiä uuteen käyttötarkoitukseen. Kierrätän aika paljon peruukkeja ja materiaaleja, mutta itse pukuja käytän uudestaan melko harvoin - vähän ajan kuluttua näen niissä liikaa virheitä, jotta viitsisin laittaa niitä uudestaan ylleni.

Tänä vuonna olen tosin tehnyt hämmentävästi poikkeuksia normaaliin "puku-per-tapahtuma" -käyttäytymiseeni, sillä käytin Ionin pukua kahdesti (tai kolmesti, jos photoshoot lasketaan mukaan), Painen pukua kahdesti ja lisäksi tein yhden vanhoista puvuistani uudestaan. Monen cosplayerin kuulee sanovan, ettei hän ollut täysin tyytyväinen pukuunsa ja että hän suunnittelee sen tekemistä uudestaan, mutta aika harva loppujen lopuksi omaa tarpeeksi viitseliäisyyttä vanhojen pukujen korjailuun. Fanituksen kohteet vaihtuvat aika tiuhaan ja eteen tulee viikoittain toinen toistaan vinkeämpiä pukuja, joiden toteuttamista sormet odottavat syyhyten. Lisäksi on tympeää lähteä tekemään pukua, jonka on jo kerran tehnyt, kerta edessä olevat työvaiheet on jo kerran käynyt läpi.

Toisaalta vanhan puvun uusiminen on myös hyvin palkitsevaa, sillä yleensä sitä huomaa taitojensa kehittyneen harrastusvuosien varrella. Itse päätin korjata vuoden 2009 Desuconissa debytoineen Neviril-asuni uusiksi vuoden 2010 Desuun ison Simoun-ryhmän innoittamana. Loppujen lopuksi päädyin uusimaan pukuni kenkiä ja hanskoja lukuunottamatta ihan kokonaan, joten parempi lienee puhua uudesta asusta kuin korjatusta asusta. Prosessi oli omalla tavallaan ihan vinkeä, vaikkakin se tuntuikin kovin tutulta - olinhan minä jo kerran tehnyt kaikki ne osat, joita nyt olin uusimassa.

Uusi Neviril-asuni ei ole lähelläkään täydellistä, mutta huomattavia parannuksia se kyllä koki. Vaaleanvioletti mekkokangas on paremman näköinen kuin vanha, osittain läpinäkyvä verhokangas. Sukat ovat ihonmyötäisemmät niin ikään materiaalin vaihtamisen ansiosta. Takki on hiukan siistimmin ommeltu ja lyhyempi kuin edeltäjänsä, vaikkakaan en vieläkään saanut aikaan hakemaani pallohihaefektiä. Uusi peruukkikin jäi valitettavasti yhtä latteaksi kuin alkuperäinenkin yksilö. No, ehkä vielä jonain päivänä saan voimaa kasata Neviril 3.0:n, jossa nämäkin virheet on korjattu...

Neviril vuonna 2009. Kuvaajana Sanna H.

Neviril vuonna 2010. Fictionary Aaeruna, Wepi kuvaajana.

Erot asujen välillä ovat enimmäkseen oman pääni sisällä, mutta toivon mukaan sukat näyttävät uudessa asussa vähän paremmilta, mekko hitusen fiksummalta ja takki pikkuisen istuvammalta. Läheltä katsottuna ompelujäljessäkin on selkeä ero - enää en tikkaile miten sattuu tai jätä kanttinauhoja repsottamaan (enkä myöskään ompele violettiin kankaaseen oranssia tikkiä...).

Kuluneen vuoden aikana olen tajunnut, että pukujen käyttäminen useampaankin otteeseen on oikeastaan ihan kivaa. Se säästää rahaa ja aikaa ja lisää puvun kantajalleen antamaa iloa - miksipä sitä laittaisi suotta kivaa pukua kaappiin pölyttymään? Pakko sanoa, että oloni ei ole koskaan ollut stressittömämpi kuin ennen tämän vuoden Traconia - ihan vain siksi, että käytin molempina päivinä poikkeuksellisesti vanhoja pukujani. Toki värkkäilin vielä paria päivää ennen tapahtumaa Painelle miekkaa, mutta sen olisi ihan hyvin voinut jättää tekemättäkin - pointti oli kuitenkin se, että saatoin kerrankin keskittyä nauttimaan kesästäni ilman takaraivossa olemassaolostaan muistuttavaa keskeneräistä pukua. Pitänee siis harrastaa kierrätystä myös jatkossa. ;3

Mieleni minun tekevi

Kalevala-lainaus johdattaa meidät ovelasti päivän aiheeseen eli ensi vuoden pukusuunnitelmiini. Olen pitänyt harvinaisen kauan lomaa cosplayasioista - vaikkakin olen seuraillut harrastajayhteisön tapahtumia (kuten viime viikonloppuna pidettyä WCS-finaalia) melko aktiivisesti, niin en oikeastaan ole jaksanut keskittyä omiin pukujuttuihini juuri lainkaan. Kyse ei onneksi ole kuitenkaan ollut inspiraation puutteesta vaan lähinnä siitä, että helle ja kesätyöt ovat vieneet kaiken jaksamisen. Mutta koskaanhan ei ole liian vähän energiaa spekulaatioon! Jos suupielissäni olisi kädet, olisin tehnyt tässäkin ajassa jo kymmeniä uusia pukuja, mutta tunnetusti puvut vaativat valmistuakseen vähän muutakin kuin suuria puheita.

Olen vähän kartoittanut ensi vuoden tapahtumatarjontaa ja se näyttää aika tutulta ja turvalliselta. Tampere Kuplii, Desucon, Animecon ja Tracon lienevät ne, joissa tulen lähes varmasti visitoimaan, mutta katsotaan, josko tilaa riittäisi muillekin tapahtumille. Mikäli Gaala järjestetään taas, olisi siellä mukavaa käydä joko ihan katsojana tai vaikka kisaajanakin. Kosuconkin kiinnostaisi, kerta minulla olisi jo majoituspaikkaoptiokin Jyväskylässä. :D

Aiempina vuosina olen elokuuhun mennessä yleensä jo päättänyt seuraavan vuoden puvut, mutta nyt en ole oikein päässyt puusta pitkään. Traconissa hikoillessani tosin vannoin, että ensi kesällä en tulisi cosplayaamaan mitään muuta kuin vähäpukeisia naisia säästyäkseni lämpöhalvaukselta, mutta uho oli ehkä vähän ylimitoitettua, sillä eihän yksikään cosplayasu ole oikeasti koskaan viileä. Eli hikoilua tiedossa ensi vuodellekin.

Puheissa on ollut ainakin YuRiPa -ryhmän uusiminen samoilla hahmovalinnoilla, mutta uusilla dressphereillä. Rakkaat ryhmäläiseni ovat koettaneet aivopestä minua Lady Luck -ryhmään, mutta olen vielä hiukan epäileväisellä kannalla. :--D

Kesäpuvuksihan Lady Luck olisi toki mitä mainioin vaihtoehto, mutta kun tuo etumuksen alue on vähän... ööh. Tarvitaan aika paljon aivopesua, jotta lähtisin oikeasti tuota pukua tekemään, mutta onneksi Gullwingsien tytöille on roppakaupalla muitakin asuvaihtoehtoja. YuRiPan lisäksi on ollut suunnitelmia isosta Tales of Vesperia -ryhmästä samaisella porukalla, jonka kanssa meillä oli suuri ja eeppinen Tales of the Abyss -ryhmä. Hahmovalinnat ovat vielä hiukan hakusessa joidenkin osalta, mutta itse olen jo löytänyt hahmokaartista sen, jonka puvun kaikkein mieluiten tahtoisin tehdä. Siitä lisää, kunhan saamme suunnitelmia lyötyä lukkoon.

Ensi vuonna saattaa myös mitä suurimmalla todennäköisyydellä olla tiedossa pukuilua iki-ihanasta Revolutionary Girl Utenasta.

Shiori on herkkä nuori nainen. Ihan oikeasti!

Jos osaatte laskea yhteen yksi plus yksi, niin kyllä, Shiori etsiytynee samoille koordinaateille Juri-Ilonan kanssa. :D Ohtori Academyn koulupuku on ehkä yksinkertainen, mutta hyvältä näyttääkseen lopputuloksen pitääkin sitten olla likimain täydellinen - eihän tuo puku näytä miltään ilman tismalleen oikeita värejä, mielettömiä puhvihihoja ja teräviä vekkejään. Tekisi muuten mieli heittää tähän syväluotaava analyysi Shiorista, Jurista ja heidän keskinäisestä suhteestaan, mutta sen pituus olisi jo sitä luokkaa, että se taitaisi vaatia ihan oman merkintänsä.

Lisäksi listallani on tietenkin monen monta unelmapukua, jotka haluaisin joskus vielä toteuttaa, mutta en ole vielä varma, onko niiden aika vielä ensi vuonnakaan. Final Fantasy XII on toistaiseksi eniten cosplayaamani sarja ja toteuttamieni Reksin, Franin, Vaanin ja Gabranthin lisäksi ko. pelistä löytyisi vielä ainakin neljä hahmoa, jotka tahtoisin vielä joskus tehdä. Olen himoinnut muun muassa Balthierin toteuttamista jo pitkään, mutta on erittäin suuri kynnys lähteä tekemään pukua, jonka joku on jo tehnyt niin hyvin kuin ylipäätään voi olla mahdollista. :D Mutta ehkä vielä joskus. Onhan minulla ja concept art -Balthierilla sentään tismalleen samanlainen nenä!

Dat nose!

Balthieriakin enemmän kutkuttaisi oikeastaan Franin tekeminen alusta asti uusiksi, mutta se(kin) olisi jo sitten sen kokoluokan projekti, että jos kaikki ensi vuoden suunnitellut ryhmät ja parit toteutuvat, niin sitä pitäisi luultavasti taas lykkäillä unelmiaan myöhemmäksi.

Haluaisin ehdottomasti toteuttaa myös Last Exilen Maestro Delphine Eraclean jännän avaruuspuvun, koska Last Exile on sen luokan mestariteos että oksat pois ja koska Delphine nyt vain sattuu olemaan niin selkäpiitä karmivan häijy.

Olen vähitellen kypsytellyt ajatusta tämän puvun tekemisestä, joten ei olisi lainkaan mieletön ajatus asettaa tavoitteeksi sen toteuttamisen jo ensi vuoden puolella. Sitähän loppuu pian ikä ja terveys, jos aina vain lykkää asioita myöhemmäksi!

Suunnitelmani luultavasti muuttuvat vielä moneen kertaan, sillä elämäntilanteenikin on melkoisessa murroksessa tällä hetkellä; aloitan syyskuussa opinnot Tampereen yliopistossa. :3 Joten aika näyttää, kuinka paljon rahaa ja aikaa cosplaylle loppujen lopuksi tulee liikenemään.