sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Of boobs and butts

Sain aiheen blogikirjoitukselleni, kun äitini kauhisteli tässä taannoin pukuvalintaani Desuconiin. "Eikös tuo ole nyt vähän liian seksikäs?" No, onhan se. Painella (Final Fantasy X-2) kun ei juuri ole vaatteita päällään, ja ne vähätkin vaatteet ovat vähän... no, niin, kuva kertoo kaiken tarpeellisen.








Painea ei hävetä. Eipä minuakaan hävettäisi, jos olisin nielaissut jättimäisen tiimalasin.


Tässä merkinnässä käsittelen siis omaa suhdettani asuihin, joissa on näkyvillä ihoa enemmän kuin kangasta. Eikä syytä huoleen - pakollista tissispekulaatiotakaan ei ole unohdettu.



Monet cosplayerit karsastavat paljastavia pukuja ja ihan ymmärrettävistä syistä, kun taas moni suhtautuu tällaisten pukujen valintaan ihan luontevasti. Lyhyt helma ja avonainen kaula-aukko eivät tosiaan vaadi mallin mittaista ja muotoista kroppaa, vaan lähinnä hyvää itsetuntoa ja kykyä olla miettimättä, jos joku nyt vaikka sattuukin ajattelemaan että "plikallahan on reidet kuin puunrungot :O". En tosin ollut ihan samoilla linjoilla silloin, kun aloitin cosplayn, enkä olisi tällöin voinut kuvitellakaan itseäni esimerkiksi tuohon Painen pukuun. Silloin en ollut kauhean sinut itseni kanssa enkä arkipukeutumisessanikaan ollut tottunut kauhean naisellisiin vaatteisiin. Jostain syystä eksyin kuitenkin lähes huomaamattani harrastamaan näitä vähäpukeisia pimuja - joita en näin jälkeenpäin miettien oikeastaan edes pidä kauhean vähäpukeisina -, eikä se suinkaan jäänyt vain siihen yhteen kertaan.





Fran (Final Fantasy XII) oli ensimmäinen pukuilemani naishahmo, ja kyseinen asu näyttikin sitten heti joka paikasta jotakin. Kuvaajana Sanna.



Kun on kyse Nevirilin (Simoun) pilottiasusta, ei voi enää sanoa, että pantsut vilkkuvat - niitä kun ei ole hahmosuunnitteluvaiheessa edes yritetty piilottaa. Kuvaajana Mira.





Nevirilin Arcus Prima -mekko on kyllä siveä vyötäröstä ylöspäin, mutta helman pituus onkin sitten jossain siellä vesirajan tuntumassa. Kuvaajana Mira.


Franina en uskaltanut kulkea yksin Tampereen asematunnelin läpi, mutta muuten oloni kyseisessä asussa oli epätavallisen mukava. Vaikka hotellin hississä vastaantullut kalapuikkoviiksimies tuijottikin minua kovin härskisti ja eräs valokuvaaja kysyi conialueella "Saanko ottaa vielä yhden kuvan... takaapäin? ;D", en kokenut suurempaa ahdistusta jalkojeni esittelyn tai ihoa nuolevan bodyn vuoksi. Nevirilin pilottipuvussa lähdin jopa julkiselle paikalle photoshootin merkeissä ("Isi, mikä toi on?" - "No se nyt vaan on... tommonen.") ja tytön mekkoversiossakin pyörin Helsingissä ihan tyynesti.



Voisin jopa kuvitella pitäväni yllä jotain tällaista erityisemmin nikottelematta, vaikka Dizzyn (Guilty Gear) design onkin hiukan mauton.



Yleensä asuvalinnoissani raja tuleekin vastaan lähinnä siinä, jos hahmon rinnat ovat isot ja ne ovat selkeästi esillä. Minua ei lainkaan hävettäisi käyttää C-kupin liivejä vessapaperitoppauksin, mikäli hahmon rintavarustus on havaittavissa vain vaatteiden alla olevina ulokkeina (tissitermistöni monipuolisuus häkellyttää joskus jopa itseni), mutta jos hahmon tissit ovat oikeasti puoliksi näkyvissä, niin feikkaamisella luonnollisen lopputuloksen saavuttaminen on jo paljon vaikeampaa.
Antakaapa minun demonstroida:




Kenin (Zone of the Enders: the 2nd Runner, ylempi kuva) rintamuksen feikkaaminen ei välttämättä olisi lainkaan hankalaa, mutta Yokon (Tengen Toppa Gurren-Lagann, alempi kuva) rinnat puolestaan ovat puolittain paljaana, mikä vaikeuttaa cosplayerin perfektionistista puvunlähestymistapaa huomattavasti, ellei oma rinnanympärysmitta riitä kilpailemaan pikseleiden kanssa. Mahdollisimman hahmonnäköisen ja luonnollisen tuloksen saavuttaakseen minunkaltaiseni pienirintainen ihminen joutuisi luultavasti vain kylmästi hankkimaan silikoni-implantit - ja sehän on tietenkin hyvin suositeltavaa, riskitöntä, järkevää ja halpaa - mutta kyllähän cosplayn takia kannattaa tehdä pieniä uhrauksia!


Mikä sitten saa cosplayerin tarttumaan sellaiseen projektiin, jossa on paljasta pintaa ja paljon? Vankkumaton rakkaus hahmoon tämän kyseenalaisesta vaatetuksesta huolimatta? Onko kyseessä halu saada osakseen ihailua vai kenties jonkinlainen peitelty perversio, haudattu mielihalu itsensäpaljasteluun? Vai onko se nyt ylipäätään niin iso juttu, jos pakarat vähän vilkahtavat - kannattaako siitä nyt näin pitkää blogimerkintää edes kirjoittaa? Niin, eipä kai. Minäkin löydän itseni aina uudestaan ja uudestaan harkitsemasta ties millaista pantsucosplayta tietämättä siihen edes kunnon syytä. Kenties hahmorakkaus on ollut se kaiken ulkonäkökriittisyydenkin voittava voima, tai ehkäpä olen vain oppinut löytämään kiehtovia elementtejä paljastavienkin pukujen designista. Vähäpukeisissa naisissa on oma viehätyksensä. :D;


Muistin vasta jälkeenpäin, että olenhan minä poseerannut yläosattomissakin - tosin imitoiden eri sukupuolta. Yksi paidaton Sha Gojyo (Saiyuki), olkaa hyvä. Kuvaajana Sanna.

7 kommenttia:

  1. Jostain syystä luulen, ettei oikein toimisi, jos sinä olisit Dizzy ja minä Testament... :D

    Itselläni on joku asennevamma pervosetiä kohtaan ja voisin jättää kuppikoon isontamatta ihan vain ärsyttääkseni, jos sisäinen perfektionisti lomailee. Yokon kaltaisissa tapauksissa kommentti "Tissit on liian pienet" kuulostaa mielestäni jostain syystä vähän samalta kuin se Gabranthin kohdalle osunut "Eiks tän osan pitäisi olla vähän pidempi?" ...

    Keksi mulle vedenpitävä kuntokuuri, niin voin liittyä vähäpukeisten listalle. :< Aluksi tosin ehkä miehenä, kweh. Tai sitten vetäisin ihan överiksi ja olisin... Cloud of Darkness! o/

    VastaaPoista
  2. Henk. koht. olen ehdottomasti sitä mieltä että Suomen cosplayskenessa on ihan liian vähän tissicos- eikun siis ihoa tuulettavia pukuja. Öh köh.
    Omakohtaisesti kun mietin: kun vedin Gwendolynin ekana naiscossinani, totesin, että vaikka puku on pintaa näyttävä lähinnä alaosasta, en jotenkin osannut ahdistua siinä lainkaan vaikka luulin toista. Kyllähän venelaitureilla tuulenvire kävi ja viimeistään siinä kohtaa tiesi, että paikat näkyy kyllä joka suuntaan, mutta kummasti siihenkin tottui. :D
    Luulen, että paljastavissa puvuissa on hieman samaa ahdistusta kuin uimarannalle mentäessä - toisia ahdistaa, toisia ei - coniin tultaessa kynnys vaan on ehkä suurempi, koska vaikka on lupa pukeutua ties miten, niin vähäpukeisuutta katsotaan aina vähän vinoon, ja kun tosissaan ei olla siellä rannalla vaan ns. ihmisten ilmoilla kaupungissa. Sinällään se on hieman tylsää, koska missä muualla jossain Fran-tamineissa tulee kuljettua luvan kanssa kuin conissa? Se ajatusmaailma, jossa on automaattisesti hirveä huomiohuora jos puku näyttää tissiä ja pyllyä yhtään enempää, on melko rassaava. Siihen kun lisää suomalaisen itsekriittisyyden, niin saan odotella lady Luckeja ja LeBlancia vielä pitkään. :<

    VastaaPoista
  3. Luca: Niin, se on ihan mielipideasia, kuinka pitkälle haluaa hahmonäköisyyden viedä. :D; Minäkin kun tunnetusti valitsen pituuteni kanssa yksiin osuvia hahmoja. Enkä kyllä alkaisi ikinä hyvintehdystä puvusta valittaa, vaikka pukuilija ei olisikaan yhtä pitkä/laiha/rintava/lihaksikas kuin mitä kyseinen hahmo on.
    Ja kansahan tahtoo Cloud of Darknessin!

    trinode: Ihan totta. Ehkä vähäpukeisten pukuilijoiden vinoonkatsomiseen vaikuttaa tosiaan tuo mainitsemasi aspekti, että paljaan pinnan näyttäminen koetaan kyseenalaisena keinona herättää huomiota. Mutta eiköhän jokainen cosplayer kuitenkin hae huomiota jollain tasolla, oli puku paljastava tai ei.
    Terveisin Tissien ja pyllyjen puolesta ry.

    VastaaPoista
  4. Heh, nyt joissain piirreissä puhutaan, että paljastavat cosplay-asut pitäisi EHDOTTOMASTI kieltää, koska jonkun äiti voi tapahtumassa vetää herneen nenään ja soittaa paikalle poliisit, "jotka sitten sulkevat tapahtuman koska epäilevät sitä lapsiprostituutiosta"...

    http://1.bp.blogspot.com/_RSG5ACp_B8U/S4sQUbnC98I/AAAAAAAAABc/TYIGYZqKVTc/s1600-h/nbkjbkjbk+110222222.jpg esim. tämä asu on nyt joidenkin henkilöiden (siis ihan animeskenessä vaikuttavien) mukaan kuulemma ihan liian epäsiveellinen :---D

    Itse sanoisin tähän, että höpö höpö - onhan sitä ihmiset vähemmissä pukeissa rannallakin.

    Vähän tuntuu, että se pornous on katsojan silmässä - sillä ei ole niinkään väliä, kuinka paljon ihoa asu peittää tai paljastaa eikä edes sillä, mistä kohtaa se peittää tai paljastaa, vaan sillä, mitä odotuksia ihmiset siihen liittävät.

    Ps. paheksun, ettei tässä ole mahdollista valita nimi/URL-yhdistelmää koska nyt joudun linkkaamaan LiveJournaliini :(

    VastaaPoista
  5. niidel: Kiitos muuten huomautuksesta, korjasin välittömästi tämän pienen sinulle mielipahaa aiheuttaneen haitan! Olen vielä vähän käsi Bloggerin kanssa enkä edes huomannut, että kommenttien postaamisen defaulttina olleet asetukset ovatkin epäkäytännölliset. Ei pitäisi koskaan luottaa vakioasetusten arvostelukykyyn.

    Yhdyn kyllä vankasti kommenttiisi siitä, että moinen kukkahattuilu on pitkälti ihan höpöhöpöä. Toki pienten lasten äidit ja isät saavat ja tietyllä tasolla heillä on velvollisuuskin huolehtia siitä, ettei oma pienokainen pukeudu kotoa lähtiessään miten sattuu, mutta muuhun maailmaan on paha yrittää vaikuttaa. Telkussa pyörivissä musiikkivideoissa ja kadunvarsimainoksissa (sekä siellä rannalla) näkyy jatkuvana virtana paljasta pintaa - taatusti enemmän kuin kaikissa Suomen tapahtumissa yhteensä. Ja ihan totta myös tuo, että pornous on katsojan silmissä - vähäpukeisuudessakaan ei aina ole kyse siitä kauheasta ja paheellisesta seksuaalisuudesta. :B

    VastaaPoista
  6. No sepä se.

    Esimerkiksi tuo Painen asuhan on suhteellisen peittävä - mutta se, että se on jotain nahkaa, remmejä ja verkkoa, tekee siitä huomattavasti "pornomman".

    Tai miettii vaikka jotain normaalia animesisäkön univormua - vaikka hameenhelma olisi vain vähän polven yläpuolella, siihen liittyy - tai liitetään - silti tiettyjä, hmm, eroottissävytteisiä alavireitä.

    Ja kiva kun nyt voi postata nimi/URLilla, kiitokset siitä :3

    VastaaPoista
  7. Loistavaa tissipohdiskelua! Lisää paljastavia pukuja, lisää vessapaperitäytteisiä rintsikoita! <3

    VastaaPoista