Intro

Kippis. Olen 18-vuotias suomalainen cosplayer, joka päätti aloittaa Bloggerissa kirjoittamisen ihan puhtaasti siitä syystä, että moni muukin pukuilija jakaa ajatuksiaan harrastuksestaan näin julkisesti. Itsekin koin, että minulla saattaisi olla asiasta jotain sanottavaa, joten hetken mielijohteen vuoksi tämä teksti on nyt tässä. Mainittakoon vielä, että en liiemmin välitä käyttää "cossata" ja "cossaaja", sillä olen kirjoituksissani puhekielisyyksiä karttava panka, joka on mieluummin päättänyt suosia näitä suomen kielen kanssa riiteleviä termihirviöitä "cosplayer" ja "cosplayaaminen", joita ei saa taipumaan luontevasti sitten millään.

Vaikka Vorona onkin blogiminäni, niin yleensä liikun internetissä, kuten Anikin foorumilla ja cosplay.comissa, nimimerkillä Scarface. Kisatessani ja luonnollisesti myös nk. oikeassa elämässä suosin oikeaa nimeäni, Annia. Vaikka nimi tai nimimerkki eivät muistuisikaan mieleen, niin jostain kumman syystä minut muistetaan niin oikeassa elämässä kuin cosplaypiireissäkin yhdestä ja samasta asiasta - "tunnistaisin nuo pisamat missä tahansa!" (...).

Olen harrastanut cosplayta vuodesta 2007, ja tähän päivään mennessä olen tehnyt noin parikymmentä pukua, jotka ovat suurilta osin pelihahmoja. Harrastukseen minut veti mukaan ystäväni Wempuli, joka oli harrastusta minulle suositellessaan cosplayannut itse jo useampaan otteeseen. Ensimmäinen tapahtumani oli Animecon 2007 Jyväskylässä, missä olin päättänyt pukuilla Xigbaria Kingdom Hearts 2 -nimisestä pelistä. Kyseisestä puvusta ei itselläni ole kauheasti kuvia, sillä suurin osa niistä on kadonnut jo bittiavaruuteen tietokoneen oikkuilujen myötä.

Xigbar käyttäytyy hyvin hahmouskollisesti. Kuvaajana Wempuli.

Isoäitini auttoi minua kyseisen puvun tekemisessä valtavasti, mutta ensimmäisen conini jälkeen minut valtasi suunnaton "minä itse!" -henkinen innostus. Aloin vähitellen tutustua ompelukoneeseen paremmin ja pikkuhiljaa myös pukujeni vaikeusaste nousi. Olin ehtinyt pukuilla hädin tuskin puoli vuotta, kun jo päätin tehdä Final Fantasy XII:n Reksin (kts. kuva alempana) - puvun näköisyydestä voidaan olla montaa mieltä, mutta kyseinen projekti oli joka tapauksessa ensimmäinen kosketukseni haastavampiin pukuihin, jotka vaativat yksinkertaisen ompelun ja valmiiden vaatteiden muokkauksen lisäksi vähän muutakin. Sain myös esimakua siitä, millaista on kärsiä pukunsa eteen, sillä fiksuna nuorena naisena päätin laittaa kyseisen puvun päälleni joulukuussa - keskellä sen vuoden tuulisinta, sateisinta ja kylmintä mahdollista kuukautta.








Ensimmäinen kosketukseni cosplaykisoihin oli Helsingin Kirjamessuilla vuonna 2007. Tuolloin pääsin ensimmäistä kertaa seuraamaan cosplaykisaa, ja kokemus oli hyvin jännittävä. Silloin en osannut aavistaakaan, että vuotta myöhemmin tulisin itse astelemaan samalle lavalle yleisön eteen. Varsinainen haluni kokeilla kisaamista heräsi hiljalleen vuoden 2008 keväällä, ja lavalle päätin sitten astua ensimmäistä kertaa saman vuoden Kirjamessuilla. Kirjamessujen hahmokseni olin valinnut Vaanin (Final Fantasy XII) ja vaikka en palkinnoille päässytkään, oli kokemus hyvin pökerryttävä ja ennen kaikkea niin addiktoiva, että tein päätöksen nousta lavalle jonain päivänä vielä uudestaan. Vuonna 2009 otinkin osaa yhteensä jo kolmeen eri kisaan, ja jälleen Kirjamessut toimi käänteentekevänä miljöönä - ensimmäinen palkintoni osui kohdalleni Kirjamessuilla 2009. Kyseessä oli kunniamaininta Tatiana Wislan (Last Exile) puvusta.

Tatiana Wisla. Kuvaajana Mira.

Vuonna 2009 aloin myös kiinnostua tapahtumien taustalla toimimisesta. Hain Tampere Kupliin ja Mangapäivän cosplaykisojen tuomaristoon hyvällä menestyksellä, ja nämä tapahtumat saivatkin minut viehättymään kovasti tuomaroinnista ja sen tarjoamista haasteista.

Vuosi 2010 tulee olemaan osaltani hiukan hiljaisempi kuin aiemmat vuodet. Syynä ovat henkilökohtaisen elämän suuret mullistukset kuten ylioppilaaksi kirjoittaminen ja jatko-opiskelupaikan etsintä. Ehdin tosin alkuvuodesta pyörähtämään jo kisalavallakin CosplayGaalan ryhmäkisassa ja varsin hämmästyttävällä menestyksellä - nappasimme parini kanssa ensimmäisen palkinnon. 'u' Yksilökisaaminen jäänee tältä vuodelta omalta osaltani luultavasti olemattomiin, kiitos opintojen, mutta vaikuttanen yhä ainakin kisojen taustajoukoissa - tiedossa on ainakin yksi tuomaripesti ja mikäli vain suinkin ehdin, olen mielelläni mukana myös muissa kisatehtävissä.

Näin. Nyt kun on pakolliset esittelyt (hyvä on, myönnetään - ei tämä mitään pakkopullaa ollut, sillä kukapa ei tykkäisi kirjoittaa itsestään) hoidettu pois alta, niin seuraavissa merkinnöissä voinkin jo keskittyä olennaiseen.