Paineita Painesta

Tämän merkinnän otsikko on muuten ehkä kuivin keksimäni sanaleikki pitkään aikaan, eheh. Nauttikaapa saavutuksestani. No joo, joka tapauksessa - olin tässä pääsiäisen tienoilla estynyt käyttämään tietokonetta, minkä tähden estyin bloggaamasta, vaikka mieli olisi tehnyt. Tälläkin hetkellä kone, jota normaalisti käytän, majailee huollossa tiedostoineen kaikkineen, joten povaamaani photoshoot-entryä ei ole tulossa. En tosin muutenkaan ajatellut postata samoja kuvia uudestaan, kerta Elzykin sen jo kertaalleen teki. :D;
Minun oli myös tarkoitus kirjoittaa parista hiukan yleisemmästä cosplayskeneen liittyvästä aiheesta, mutta koska ajatukseni vaativat vielä hiukan hiomista ja läpikäymistä ennen kuin kasaan ne julkaistavaan muotoon, tuli tästä merkinnästä puhdas wip-merkintä.

Olen kärsinyt hienoisesta pukujen tekoa koskevasta motivaation puutteesta yo-kirjoitusten jälkeen. Tänään kuitenkin jokin maaginen voima otti minut haltuunsa ja sain inspiraationpuuskan, joka johdatti minut keskeneräisten pukujeni pariin. Tällä hetkellä minulla ei tosin ole kesken muuta kuin Desuconin lauantaipäivänä ensiesiintymisensä tekevä Paine. Desuconin sunnuntaina puen ylleni jälleen vanhan Neviril-pukuni, jota tosin on vielä korjailtava ennen kesää. Työtä ei siis ihan hirveästi ole, mutta toisaalta, onhan tässä kaikkea muutakin keskittymistä vaativaa - hmmpääsykokeethmmm.

Koska minulta puuttuvat yhä muutamat tärkeät materiaalit kuten soljet, päätin aloittaa siitä osasta, jonka valmistamista varten minulla on kaikki tarvittava jo hankittuna. Näinpä tieni vei Painen yläosan pariin.

Kiitos tästä, Square.

Kuten kuvasta näkyy, ei Painen asukokonaisuuden yläosa ole ihan käytännöllisimmästä päästä. Ensinnäkin, miten ihmeessä tuo paidan virkaa toimittava nahanpalanen voi ylipäätään pysyä päällä, kerta se lepää pelkästään Painen olkavarsilla? Ja toiseksi, miten tuollaisen yläosan omaavassa asussa muka voi pystyä selkäsaunottamaan mösöjä? :E Eihän mistään järkevästä toiminnasta tule yhtään mitään, jos vaatteet ovat koko ajan putoamaisillaan! Mutta koskapa pelisuunnittelijat olisivat ajatelleet käytännöllisyyttä, saati toteutettavuutta? Niinpä niin.

Painen yläosa näyttäisi siis pysyvän kantajansa yllä ilman minkäänlaisia olkaimia (ei, nuo punaiset nauhat eivät ole yläosan olkaimet vaan jonkinlaiset funktiottomat ja henkseleitä muistuttavat hilut). Tämä ikävä tosiasia johtanee siihen, että minun on tehtävä jonkinlaisia taikatemppuja kaksipuoleisen teipin kanssa, mikäli aion saada yläosan pysymään ylläni conipäivän ajan. Voin tietenkin myös olla nostelemassa tuota lerpaketta viiden minuutin välein, sillä tsä-dääm:

Katse kainaloon. Paine on fiksu plikka ja näyttää käyttävän epäkäytännöllisen yläosansa alla jonkinlaista mustaa vaatekappaletta. Just in case.

Eli vaikka yläosa päättäisikin pudota yltäni kesken conituksen, niin välitöntä kriisiä se ei tule aiheuttamaan.

Kun olin tarpeeksi mulkoillut kuvamateriaalia hahmostani ja tuskaillut päälläpysymisongelman kanssa, aloin väsätä yläosasta koekappaletta. Yleensä aloitan pukuihini kuuluvat vaatekappaleet tekemällä jonkinlaisia luonnoksia paperille ja sitten piirtämällä kaavat / muokkaamalla valmiita kaavoja suoraan kaavapaperille, mutta tuon yläosan kummallisen muodon tähden en tällä kertaa tuhlannut lainkaan aikaa kaavapaperin kanssa. Aloin saman tien mallailla vaatteen muotoa lipastoni pohjalta löytyneen jämäkankaan avulla. Leikkasin, sovitin, nupitin, leikkasin, sovitin, taittelin, piirsin, nupitin. Et cetera.

Gor.

Koekappaletta mallaillessani päälleni ehdin taas huokailla useampaan otteeseen kummallisen vaatesuunnittelun takia. Ei, tällainen vaatekappale vain ei pysy päälläni, ellen kannattele koko ajan käsiäni hiukan irti vartalostani. Annan uskollisen avustajani Mollan demonstroida tilanteen puolestani, jottei teidän tarvitse katsella yläosattomissa keikkuvaa Voronaa:

Se toimii sittenkin!

... tai sitten ei.

Nyt kun koekappale alkaa olla kuosissa, alkaakin suunnitelman siirtäminen varsinaiselle kankaalle, eli tässä tapauksessa tekonahalle. Toivon mukaan en tee kamalia ja peruuttamattomia kämmejä kyseisessä työvaiheessa, sillä koska kappale pitänee tehdä kaksinkertaisena (yläreunan taite, argh), niin moinen aiheuttaisi akuutin tekonahkavajeen. Ja sitähän en halua.

Siispä kahtellaan, mitä tapahtuu.