Work in progress

Blogittaminen on sitten mahtavan koukuttavaa - jopa niin koukuttavaa, että alan olla huolissani yo-kirjoituksistani. :D; Huomenna on luvassa ihanainen kemian yo ja ensi viikolla vielä saan tuskailla pitkän matematiikan ja biologian kanssa - ja kaiken kukkuraksi lähden ylihuomenna Tampere Kupliihin. Jes, osaan keskittyä olennaiseen! Olen tosin jo antanut itselleni synninpäästön lauantaista, sillä yksi päivä lukien tai lukematta tuskin muuttaa osaamistani kumpaankaan suuntaan. Onneksi Kupliin puku on ollut jo viikon alusta asti valmis, mikä tarkoittaa sitä, että minulla on näillä näkymin enää yksi pukuprojekti, Paine, ennen kesää. Uskoisin onnistuvani pääsykokeisiin lukemisessa ja yhden puvun työstössä samanaikaisesti.

Napsin eilen todisteaineistoa siitä, mitä olen saanut viime aikoina aikaiseksi.

Siinähän se viimeisin valmistunut projektini roikkuukin ja vieläpä kauniisti silittämättömänä. Kuten kuvasta voikin päätellä, kyseessä on itänaapurin / Ivan Braginskyn puku tiedätte-kyllä-varsin-hyvin-mistä. Ei ihan tyypillisin hahmo-/sarjavalinta minulta, sillä kuten huomattua, keskityn aika lailla pelihahmoihin ja niihin sarjoihin, joista itse pidän. Tämä pukuvalinta palveleekin suurimmilta osin lähinnä paricosplayn toisena osapuolena, mutta en voi sälyttää syytä ihan täysin manipuloivan parinikaan niskoille - en minä ihan oikeasti alkaisi tehdä pukua, jota en ihan oikeasti halua tehdä. Hetaliasta en ole sarjana koskaan erityisemmin välittänyt, koska en vain yksinkertaisesti aina ymmärrä sarjan hauskuutta, mutta historia nyt on aina kiinnostavaa.

Elzy kirjoitti blogiinsa merkinnän siitä, miksi Hetalialla on niin järkyttävän retardi maine ja miksi automaattinen kaikkien Hetalia-cosplayerin leimaaminen retardeiksi leimaaminen ärsyttää, ja olen hänen kanssaan aika lailla samoilla linjoilla. Vastustan ylipäätään sitä, että tietyistä sarjoista cosplayaavia cosplayereita katsotan nenänvarttaan pitkin vain siksi, että sarja on suosittu. Ensin tuli Naruto, sitten Kingdom Hearts ja nyt Hetalia. Jokaisella näistä sarjoista on ollut oma vankkumaton fanikuntansa ja vahva fandom herättää aina anti-fandomin. Vähemmän suosittujen sarjojen katsojat taas jakautuvat yleensä niihin, jotka sarjasta pitävät ja niihin, jotka eivät välittäneet siitä - harva ottaa asiakseen esimerkiksi Simounin kokopäiväisen vihaamisen, mutta Hetaliaa ja muuta "massacosplayta" (ai että vihaan tuota termiä) saa aina toitottaa inhoavansa.

Jos olisin mangaka, käsittelisin varmasti historiallisia aiheita vähän vakavammin kuin mitä Hetalia, mutta ilmeisesti juuri ainutlaatuisen keveytensä takia se on saavuttanut niin paljon suosiota. Historiaan pohjaavia sarjoja kun on pilvin pimein, mutta ahdistavat aiheet ja raskas käsittelytapa eivät vetoa etenkään niihin, joita historia ei sinällään kiinnosta. Hetalian kanssa tätä ongelmaa ei ole. Fandomin on myös hyvin helppoa lähteä elämään omaa elämäänsä - historiasta kun riittää aiheita loputtomiin asti. Minusta onkin alkanut tuntua vähän siltä, että Hetalian luoja vaikuttaa fandomiin yhä vähemmän ja vähemmän - hän on tehnyt hahmoille designit ja luonut näille maihin liittyvistä stereotypioista inspiraation saaneet luonteenpiirteet, ja näistä elementeistä fanit ovat lähteneet kehittelemään omia tulkintojaan historian kulusta ja niistä aiheista, joita Hetalian piirtäjä ei käsittele sarjakuvissaan.

Minun piti olla puhumatta aiheesta, koska siitä on puhuttu jo niin paljon ja hartaasti, mutta en vain voinut pysäyttää itseäni päästyäni vauhtiin. :D Alitajuinen puolustusmekanismini sain kytkeytyi saman tien päälle, koska Hetalia-cosplayer saa niin helposti kuraa niskaansa. Nyt kun olen sanottavani kuitenkin sanonut, voisin unohtaa aiheen ja keskittyä jakamaan kanssanne muutaman faktan puvustani.

Venäjä oli kaiken kaikkiaan hyvin helppo ja nopea projekti ja kerrankin minua onnisti peruukin valinnan kanssa. Takin kangas on sekoitekangasta (50% polyesteriä, 50% puuvillaa), ja ostin sen Helsingin Eurokankaasta hintaan 13,30 € / m. Vaikka minulla onkin vankka epäilys siitä, että kyse on sisustuskankaasta, niin toimii se kuitenkin tarkoituksessaan ihan näppärästi. Koska kangas oli normaalia kangasta kaksi kertaa leveämpää (~280 cm), sain kahdesta metristä tehtyä niin itse takin kuin sen vuorinkin. Suurin osa työstä oli ohi jo kolmen illan jälkeen, mutta viimeistelyt veivät vielä muutaman tunnin verran. Laitoin takkiin myös olkatoppaukset saavuttaakseni vähän ryhdikkäämmän lopputuloksen. Takki on myös tavallista isomman kokoinen, sillä Venäjä on hahmokuvauksensa perusteella isokokoinen ja isoluinen mies - tämän takia minun silmääni pistävät heti langanlaihat Venäjä-cosplayerit, joiden ihoa myötäilevät takit vielä korostavat näiden hoikkaa ruumiinrakennetta.

Puolueettomasti totean, että proppina toimiva vodkapulloni on ehkä hienoin mahdollinen. Se isoisäni lahjaksi saama vodkapullo 60-luvulta eli Neuvostoliiton ajoilta. Tämä pullo ei tosin taida olla alun perin naapurista peräisin, koska Smirnoffia on valmistettu jo vuosikymmeniä Yhdysvalloissa, mutta hieno etiketti korvaa venäläisalkuperän. :D Olen hankkinut rekvisiitaksi myös Neuvostoliiton lipun (isä ehdotti, että vedettäisiin se salkoon yo-juhlissani) myöhempiä photoshootteja varten. Lippu on tosiaan Neuvostoliiton eikä Venäjän, sillä Hetalian pääjuoni sijoittuu kuitenkin toisen maailmansodan ajoille, jolloin Venäjä oli vielä Neuvostoliitto. :B On se tarkkaa!

Olen ehtinyt aloitella myös Painen pukua ja hankkia sitä varten materiaaleja. Tekonahkaa onnistuin onkimaan Hyvinkään Kangastukusta hintaan 9,90 € / m, eli puoli-ilmaiseksi. Tuo nahka on kuitenkin melkoisen ohutta enkä ole vielä ihan sataprosenttisen varma siitä, soveltuuko se etenkään Painen jämäkkään yläosaan, mutta kokeilemalla (ja kikkailemalla) se selviää.

Feikkinahkaa ja omaa nahkaani. Paksuusdemonstrointi. Ovatpas kynteni muuten karmeassa kunnossa.

Tässä kaikki, mitä olen saanut tähän mennessä tehtyä. Cosplayerin kolme pahinta uhkaa ovat symmetria, symmetria ja symmetriaa. Pienemmät, maalaamattomat rinkulat tulevat yhteen Painen vöistä ja tuo ristinmuotoinen kappale tulee yläosaan. Materiaalina molemmissa vanha kunnon softis.

Aloitan aina pukuni kaikkein pienimmistä yksityiskohdista, mikä on sinänsä todella hassua ja epäkäytännöllistä, mutta ainakin kynnys puvun tekemisen aloittamiseen on pienempi, kun ei tarvitse lämmittelemättä ryhtyä ompelemaan isotöisiä kappaleita.

Peruukki stailauksessa. Vielä hiukan työstämistä edessä, jotta 'etuhiusten' ja tuon pystyssä olevan harjaksen liitoskohta näyttäisi sulavalta. Takatukkakin kaipaa hiukan kurittamista. Peruukki on hankittu Anikin osto- ja myyntipalstalta entuudestaan käyttämättömänä.

Tarvitsen Painea varten vielä muutaman vyön / vyömateriaalia sekä kymmenen kappaletta keskenään identtistä solkea - mikä sinänsä kyrsii ja pahasti, sillä minulla olisi laatikoissani kahdeksan kappaletta keskenään identtisiä solkia. Eikä samanlaisia tietenkään saa mistään lisää, sillä ne ovat peräisin vanhoista kengistäni. Argh, en siedä tällaista tuhlausta!

Ensi kerralla saatte sitten mitä luultavimmin lukea kokemuksistani Tampere Kupliista. Olen pestautunut tällä kertaa avustajaksi cosplaykisaan, joten aamu kuluukin sitten kisan taustajoukoissa. Hiukan pelottaa pukuilla näinkin suosittua hahmoa näinkin suositusta sarjasta, mutta luotan siihen, että ihmiset ovat aikuistuneet hiukan sen pusupiirimellakan vuoksi eivätkä käy ainakaan tuntemattomien kimppuun - en todellakaan haluaisi joutua yhtäkkisen glompin/fanservicen/seksuaalisen ahdistelun kohteeksi. Luotan rujoon auraani. :>