Cosplay-viikon nostalgisointia

Voih, tunnen itseni nyt kyllä hyvin vanhaksi ja väsyneeksi. Valtakunnallinen cosplay-viikko alkaa tänään, enkä minä taaskaan ole ottamassa siihen osaa. Osasyy moiseen on siinä, että olen vielä ensi viikon töissä, ja roskiksia tyhjentävä Paine tai kukkapenkkiä kitkevä Gabranth voisi olla vähän turhan hämmentävä näky. Olen muutenkin muuttunut ihan tylsäksi naavaksi ja turhan häveliääksi lähteäkseni enää hassusti pukeutuneena julkiselle paikalle, ellei kyse ole sitten conimatkasta. Olisihan cosplayviikkoilu ihan mielettömän vänkää, mutta kun ääh, en uskalla! Puolustuksekseni on myös sanottava, että harrastajien kansoittamassa Helsingissä viikon kunnioittaminen pukuilemalla on huomattavasti helpompaa kuin täällä Uematsun selän takana.

Olen kuitenkin kokenut cosplayviikon mukanaan tuoman ilon herran vuonna 2007, jolloin kyseinen viikko oli ensimmäistä kertaa kokeilussa. Tuolloin minäkin, pieni lukion ensimmäisen vuosikurssin oppilas ja vasta cosplayn aloittanut nyyppä, otin hulinaan osaa ja heitin niskaani cosplayasun viikon jokaiselle päivälle.

Muistan vieläkin viikko-ohjelmani: Yhtenä päivänä olin Zoro Roronoa One Piecestä ("Vittu sä oot ninja." -eräs tuttuni), toisena Riku Kingdom Heartsista ("Mikä pelle jätkä toikin oli?" -pikkupoika), luokkakuvauspäivänä oma hahmoni Narn ("Ootko sä Auron Final Fantasysta?" -kaveri), neljäntenä päivänä uudestaan Riku ja viimeisenä päivänä Xigbar Kingdom Heartsista ("Mitä sun silmälle on tapahtunut?" -liikunnanopettaja).

Musiikintunnilla paukutellut Vorona 16-wee ei vielä tiennyt Punanaamiota paremmasta.

Cosplayviikon ansiosta sain otsaani ikuisiksi ajoiksi friikkinörtin leiman, mutta en kyllä kadu hetkeäkään ensimmäisen lukiovuoteni hullutuksia, vaikken enää omaakaan samaa rohkeutta ja shokeeraushalua kuin silloin. Pistelin vielä myöhemmin samana lukuvuonna menemään Death Note -ryhmän kanssa Ryukin asu niskassa, minkä ansiosta sain saman vuoden abigaalassa kyseenalaisella kunnialla höystetyn "Wannabe-abi" -tittelin, kerta en malttanut jättää pukuilua omiin penkkareihini. :--D

Cosplayviikko päättyi tuona vuonna Helsingin Sarjakuvafestivaaleihin, jossa pyörähtelin molempina päivinä Rikun puvussa. Pääsin tuolloin myös ensimmäistä kertaa lavalle cosplayasussa, sillä minua sekä Wepiä käytiin kysymässä mukaan pieneen ohjelmanumeroon, jossa cosplayviikkoon osallistuneet cosplayerit kertoivat kokemuksistaan ja ihmisten reaktioista viikon aikana. Tästä tapauksesta on jopa kuvamateriaalia eräässä Anime-lehdessä, oi kultaista nuoruutta. 'D

No mutta, vaikka en otakaan osaa iloiseen ja värikkääseen hyrinään tälläkään kertaa, kunnioitan kuitenkin viikon järjestäjiä ja siihen osallistujia olemalla hengessä mukana! Lupaan mennä juttelemaan jokaiselle viikon aikana vastaan tulevalle cosplayerille ja näpsäistä vaikka kuvankin. (Helppohan se on luvata, kun Riihimäellähän näitä harrastajia tunnetusti suorastaan parveilee. :D) Itselläni on lämpimiä muistoja cosplay-viikosta ja olen sitä mieltä, että perinne on säilyttämisen arvoinen - ei cosplayn pidäkään olla aina niin kauhean vakavaa liiketoimintaa.

Eli ei muuta kuin hauskaa cosplay-viikkoa kaikille! Ilahduttakaa kanssaihmisiänne pukuilemalla jos suinkin kehtaatte ja mikäli kadulla tulee vastaan pukuilijoita, niin nostakaa ihmeessä hattua!