perjantai 2. heinäkuuta 2010

Mitä propit syövät?

... eli kertomus siitä, kuinka noita nimeltä Vorona muutti kasan tarpeetonta rojua miekaksi.

Yleensä olen tehnyt proppiaseeni puusta tai pleksistä tai jostain muusta jämäkästä materiaalista, mutta tällä kertaa päätin kokeilla jotain erilaista ja ennen kaikkea kevyempää, sillä on tuskastuttavaa raahata täyspuista ja äärettömän painavaa esinettä mukanaan monta tuntia. Päätin kokeilla siis tällaisen low-budget propin valmistusta ja käyttää siihen kaikkea mahdollista rojua, mitä talostamme vain sattuisi löytymään. Epämääräisyyksistä kootun miekan ehdottomat plussat ovat matalat kustannukset, keveys ja helppous (puun tai metallin työstöön kun en ilman isän apua oikein uskalla lähteä). Miinuspuolia voivat tosin olla huonohko kestävyys (oma miekkani näyttää kuitenkin kestävän heittelyä aika hyvin - sen verran kovakouraisesti sitä tekoprosessin aikana käsittelin) ja se, että mielikuvitus on toisinaan koetuksella. Itsellänikään ei oikein ollut selkeää visiota siitä, miten lähtisin miekkaani toteuttamaan, vaan ideat syntyivät vähitellen miekan valmistuessa. Tämä lisää lopputuloksen epävarmuutta huomattavasti. :D

Tarvikkeet:
- Pahvia
- Puurima
- Teippiä
- Kontaktimuovia
- Tekonahkaa
- Kontaktiliimaa, erikeepperiä, kuumaliimaa
- Askartelumassaa
- Softista


Evoluution ihmeitä; kuvassa poseeraa proppini esiäiti eli tarvikkeet nimeltä puurima ja pahvi. Pahvilaatikon sisältö ei liity tapaukseen.
Ennen varsinaisen työn aloittamista tuijottelin reffukuvaa saadakseni jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä oikein olinkaan tekemässä. Tämän jälkeen aloin piirrellä kaavapaperille kaavaa miekan teräosaa varten. Aseitahan voi tietenkin kaavottaa niin pikkutarkasti ikinä huvittaa, mutta oma työtapani perustuu aika lailla improvisointiin.


Kun kaava oli valmis, piirsin miekan ääriviivat pahville ja leikkasin siitä kaksi samanlaista palaa.


Leikkuun jälkeen aloin kiinnittää puurimaa toiseen pahviterään teipillä. Puurima siksi, koska se toimii hyvänä tukirakenteena miekan sisällä, jottei pahvi pääse lerpahtamaan.



Kun rima oli teipattu (teipin on hyvä olla aika jämerää, itse käytin leveää mainosteippiä) kauttaaltaan pahviin, aloin teipata pahveja yhteen. Miekan teräpuolella (ylemmässä kuvassa) pahvit kiinnitettiin tiukasti kiinni toisiinsa, jolloin yläreunaan jäi luonnollisesti rako (alemmassa kuvassa).


Tsädääm! Teipattu yksilö. Olisihan proppini toki ollut superhieno tällaisenaankin, mutta päätin nyt kuitenkin vähän nipottaa ja jatkaa työskentelyä.


Seuraavaksi päällystin koko hoidon kontaktimuovilla (sillä läpinäkyvällä, jolla kirjat päällystettiin ala-asteella ja jota kukaan ei ikinä osannut käyttää ja joka meni aina kuprulle). Kontaktimuovi lisää miekan kestävyyttä, sillä pahvi itsessään ottaa helposti damagea, saattaa taittua ja on lisäksi herkkä sateelle.


Sitten tekonahkaa. Valitsin tekonahan pintamateriaaliksi siksi, koska se maalautuu hyvin ja koska se antaa miekalle hyvännäköisen pinnan ja osittain myös siksi, että kaapissani sattui olemaan sopiva määrä karmaisevan väristä tekonahkaa, jolle en ollut keksinyt muuta käyttöä. Tekonahkapalat leikattuani lotrasin miekan kauttaaltaan erikeepperillä ja lisäsin sitten nahan. Tässä vaiheessa nahkapalojen reunat näyttivät kammottavan epäsiisteiltä, joten päällystin pahimmat kohdat uudestaan kontaktimuovisuikaleilla.


Päällyksen jälkeen pohjamaalasin proppini spraymaalilla. Pohjamaalien jälkeen lisäsin varsinaisen maalikerroksen akryylimaaleilla (kuvassa pelkkä pohjamaali).



Kun miekan maalipinta oli halutun näköinen, oli vuorossa kuvioiden kiinnitys kontaktiliimalla. Pääkallot on muotoiltu ilmakuivuvasta massasta ja muut osat softiksesta. Olen muuten aina ollut ihan mielettömän huono piirtämään pääkalloja, sillä jotenkin ne aina onnistuvat näyttämään liian iloisilta ollakseen pääkalloja. Onneksi muotoilu onnistui hiukan paremmin kuin mitä piirtämiseni aikanaan. Ilmakuivuva massa on halpaa, mutta siitä katalaa, että se gasp! kuivuu ilman vaikutuksesta. Tästä seuraa kaksi ikävää asiaa; ensimmäinen on se, että massa voi kuivua parikin päivää, joten proppia ei voi aloittaa viimeisenä iltana. Toinen ikävyys on se, että jos massapakettia ei sulje tiiviisti, massa kuivahtaa nopeasti käyttökelvottomaksi.

Lopputulos näyttää ihan siedettävältä ottaen huomioon sen, mitä kaikkia epämääräisiä asioita sen sisällä on (kahvan päällys puuttuu kuvasta). Kestävyyskin on odotettua parempi; tekoprosessin aikana ehdin pahoinpidellä miekan runkoa moneen otteeseen, mutta toistaiseksi mitään näkyvää vahinkoa se ei ole kärsinyt. Rungon puolesta en siis pelkää, mutta massapääkallojen hauraus hermostuttaa hiukan. Katsotaan, miltä proppiparkani näyttää Traconin jälkeen.

9 kommenttia:

  1. Siis... vau. Olen itse aivan totaalinen käsi proppien (varsinkin isompien, varsinkin miekkojen) kanssa, ja ilahdun aina valtavasti, kun joku askartelee jotain noin hienoa jostain pahvista.

    Ihan sairaan hieno miekka, fanitan.

    VastaaPoista
  2. Elina: Hitsinpimpulat, kiitos kovasti kehuista! Moisten saaminen lämmittää mieltä, vaikka Traconissa hikoilujen jälkeen lämpö onkin vähän kyseenalainen asia.

    VastaaPoista
  3. Soveltaminenhan propeissa on juurikin se paras osuus. :D Kontaktimuovia ei kyllä ole tullut mieleen vielä käyttää, tattis vinkistä. Pitääpä kokeilla joku kerta~

    Ja komppailen aiempaa kommenttia, on hieno miekka niin kuvissa kuin livenäkin! <3

    VastaaPoista
  4. Wepi: Kiitos kovasti! 8> Kontaktimuovi on joo ihan jännää tavaraa. Sopii ainakin pinnoitteeksi ihan hyvin (vaikkei tykkääkkään oikein ottaa maalia vastaan) - pitää alkaa testailla sitä, että mihin kaikkeen muuhun se taipuu. :3

    VastaaPoista
  5. Oikun kiva nähdä että miekan tekeminen pahvista on oikeasti mahdollista. :D Olen ollut ihan "dööö mitä" kun jotkut ovat kehottaneet tekemään miekan pahvista ja tekonahasta, mutta nyt vähän selkiintyi että miten hitossa moinen edes onnistuu~

    VastaaPoista
  6. Biitti: Kiva, jos oli apua! Eihän tämä mikään täysin ennennäkemätön, uskomaton tai satavarma tie onnistumiseen ole, mutta "yritys ja erehdys" on ihan kelpo menetelmä (kunhan sitä ei käytä päivää ennen deadlinea) sovellettavaksi. 8>

    VastaaPoista
  7. Onpas hienosti onnistunut miekka! Olen niin iloisesti yllättynyt, että joku muukin on älynnyt softiksen korvaamattomuuden cosplayssa. Softiksesta, jesarista ja liimasta voi tehdä mitä vaan ;D

    VastaaPoista
  8. Tsubasa: Nytpä siis tiedän, mihin pitää tähdätä! Aika kova jätkä.

    Anon: Kiitos kovasti. 8D/

    VastaaPoista