Tracon eli kisa ja toinen kisa

Hyvää coninjälkeistä huomenta. Ensi alkuun todettakoon, että otin äsken käyttöön Bloggerin "uuden ja helppokäyttöisemmän käyttöliittymän", mikä saattaa aiheuttaa a) hullunkurisia fontteja, b) omituista kappalejakoa tai c) jotain muita random bugeja. Asiaan! Päätin raapustaa Tracon-kuulumiseni nyt kun ne ovat vielä tuoreena muistissa, vaikka kuvia puvuistani ei ole vielä missään enkä ottanut itsekään yhtään kuvaa, ja saatte täten tyytyä tylsääkin tylsempään tekstimerkintään.

Lauantaista minulla ei ole muuta sanottavaa kuin WCS-karsinnat eli UH AH.

Lähdimme Lucan kanssa karsintoihin toista kertaa peräkkäin. Viimevuotinen osallistuminen oli pitkän harkinnan tulosta ja puvut pitkän suunnittelun ja tekoprosessin aikaansaamia. Odotuksemme tällöin olivat myös melko korkealla, ehkä vähän liiankin, ja kunniakas toinen sija tuntui murskaavalta tappiolta ja ikuiselta häpeältä. :D En jaksanut seuraavana talvena ja keväänä tehdä mitään cosplayn eteen, sillä Isaakin tekeminen ja karsintoja edeltävä henkinen paine imivät energian ihan nollille. Elffi ja Shufu olivat ehdottomasti oikea valinta Japanin päähän lähetettäväksi, mutta omien odotustensa ja standardiensa pettäminen tuntuivat melko pahalta. En ole uskaltanut edes katsoa esitystämme videolta, sillä muistoissani se tuntuu varmasti paljon huonommalta kuin se oikeasti edes olikaan.

Tänä vuonna lähdimme sen sijaan ihan eri fiiliksellä matkaan. Aloitimme esityksen treenaamisen joskus kesällä, mutta tällä kertaa oli alusta asti selvää, että pukuvalinnoillamme ei välttämättä voittoa tule. Sen sijaan halusimme tehdä esityksen, joka olisi vauhdikas ja jota olisi mukava esittää ja ehkä jopa mukava katsoa jälkeenpäin. Olimme jo aiemmin päättäneet tekevämme tänä vuonna Bakumatsu Kikansetsu Irohanihoheton (onnea juontajille, jotka onnistuivat lausumaan sarjan nimen melkein oikein :D) Kannan ja Youjiroun puvut, ja lopulta tulimme siihen tulokseen, että niillä lähtisimme myös kisaan. Energia ei olisi välttämättä riittänyt mihinkään monimutkaisempaan, ja lisäksi halusimme, että puvuissamme pystyisi liikkumaan nopeammin ja monipuolisemmin kuin viime vuonna.

Ou jee, that's us

Esityksemme olikin sitten lähes puhdasta tappelua. Treenaamisesta voi sanoa sen verran, että hiki tuli ihan arkivaatteissa, saati sitten Traconin lavaharjoituksissa, jossa molemmilla oli useampia kangaskerroksia päällään. Lisäksi Lucan polvet olivat valekuoleman seurauksena täysin mustelmilla ja raunioina ennen kuin hän hoksasi teipata vaahtomuovia polviinsa pehmentämään lattiaan törmäämisen aiheuttamia jälkiä. :D Itsellenikin jäi muutama muisto kyynärpäähäni esityksen loppukohtauksesta, jossa Youjirou vetäisi Kannan nurin ja lähti lätkimään.

Esitystä oli ihan mukava harjoitella, sillä missään vaiheessa mikään kohta ei ärsyttänyt tai tuntunut täysin epäloogiselta. Vaikkakin moni ihmetteli jälkeenpäin esityksessämme statistin roolin saanutta tyynyä, se kuului sarjan henkeen! Ihan totta! Yhdessä tappelukohtauksessa Youjiro heittää oikeasti tyynyn Kannan naamaan! Ajoitusten harjoittelu oli kaikista vaikeinta, sillä saimme ääniraidan kasaan lopullisesti vasta juuri deadlinen alla eli paria viikkoa ennen kisaa. Loppujen lopuksi ne tuntuivat onnistuvan kuitenkin hyvinkin kohtuullisesti.

Ilmeeni kun näin kanssakisaajat, palaankin tästä komerooni

Kisa oli yleisesti ihan - annan itselleni luvan käyttää voimasanaa - helvetin kovatasoinen. Keräilin leukaluuni palasia lattialta nähdessäni mm. Casualty Cosplayn Soul Calibur -cosplayt ja massiivisen FF7:n Jenovan. Koska backstagelta ei ollut hyvää näköyhteyttä lavalle, emme toiseksi viimeisinä esiintyjinä nähneet kokonaan kuin viimeisenä esiintyneen parin eli trinoden ja Elinan, jotka menivät sitten voittamaan koko hoidon tyylipuhtaalla suorituksellaan. Onnea vielä hurjasti teille sekä muille sijoittuneille!

Toivoimme kisan alussa, että pääsisimme edes sijoille, mutta tällä kertaa niin ei tapahtunut. Ihan ymmärrettävää, sillä pukujen vaikeustason alhaisuuden (verrattuna muihin kisaajiin, esim. sijoittuneisiin) lisäksi yksi puuttemme oli siinä, että puvuissamme oli oikeasti vähän parantamisen varaa ja tiedostimme sen itsekin. Oli hieman ikävää mennä tuomarointiin ja tuntea arvioivat katseet juuri niissä puvun kohdissa, jotka itseäni vähiten miellyttivät. :,D

Sunnuntaina olikin vuorossa Judithin puvun (Tales of Vesperia) debytointi. Oli ihanaa saada puku vihdoinkin päälleen, vaikkakin unohdin yhden puvun osan Riihimäelle ja muutama jäi ihan jaksamissyistä tekemättä. Photoshoottiin sitten kokonaan valmiiksi. Meillä oli siis Finnish Tales -cosplayporukan kanssa upea kymmenen hengen Vesperia-ryhmä, joka loisti sateenkaaren väreissä. :D

Ulkona hengaillessamme saimme Lucan ja Aselean, ryhmämme Estellen, kanssa yllätykseksemme kutsun nettipukukisaan, mikä pistikin sunnuntain aikataulut uusiksi. Kävimme kuvauttamassa pukumme kuvauspisteellä ja ehdimme kuvailemaan oman porukkamme kanssa hetken aikaa, kunnes kello oli yli puoli kahden ja päätimme lähteä hankkimaan evästä Subwayn suunnalta. Pieni paniikki meinasi tulla, kun mokoman puljun kassakone päätti hajota ja seisoimme jonossa puolisen tuntia katselemassa kun työntekijät vain pinosivat valmiita subeja tiskille samalla kun vuoropäällikkö nyhersi kassakoneen parissa ja roikkui puhelimessa. No, eihän se siitä kuntoon tullut, joten puolen tunnin säädön jälkeen tyypit keksivät vihdoin ottaa maksut ylös tukkimiehen kirjanpidolla, ja tällöin meillä oli jo tuli takapuolen alla, kerta cosplaybackstagelle oli tullut kutsu puoli kolmeksi.

Nettipukukisailijat kävivät pyörähtämässä lavalla esityskisan jälkeen ja vaikkakin pukuni olikin vielä vähän vaiheessa, oli ihan mukava pyörähtää lavalla noin ex tempore. :3 Esityskisa oli ihan viihdyttävää katsottavaa, vaikka olenkin aina hieman enemmän ollut eeppisen draaman kuin slapstick-komedian ystävä. Erityisesti tykkäsin Vampire Knightien esityksestä - hei tyypit, ne lauloivat! Ja kovaa! Myöskin FF-musikaali oli ihan veikeä, samoin se ensimmäinen esitys, oliko se nyt Team Fortress. :D Myöskin Alice in Madness (?) -show oli jännällä toteutuksellaan mieleenpainuva.

___

Ensi vuoden Summit-karsintoihin osallistumiseen olisi kova palo, mutta saa nähdä, onko kokoonpanomme toinen puolisko enää tämän maan kamaralla niihin aikoihin. Seuraava projektini onkin keksiä puku Desucon Frostbiteen ja katsoa siitä sitten eteenpäin. Eurocosplay kutkuttaisi ehkä ihan vähän, mutta antaa katsoa, miten paljon työtä yliopistolla on tälle vuodelle tarjottavanaan. Joka tapauksessa cosplaymotivaationi on varsin hyvällä mallilla tällä hetkellä, kiitos kaikkien Traconissa nähtyjen inspiroivien pukujen ja esitysten!

Niin ja vielä loppuun harras pyyntö teille, blogini rakkaat lukijat ja satunnaiset vierailijat! Mikäli satuitte näkemään esityksemme Traconissa, olisin ehdottoman kiitollinen siihen liittyvistä kommenteista ja palautteesta - itse kun on tullut jo sokeaksi omalle performanssilleen. Eli antaa palaa, emme loukkaannu kärkevistäkään kommenteista!

(PS. loppukevennyksenä poimintoja Google Analyticsista:

hetalia lukujärjestys - joo, ei löydy täältä
 
hetalia miitti natsi - anteeksi mutta mitä

isokokoinen nainen - joo, that's me, thx Google)