Traconista eli puvuista ja karsinnoista

Olen taas pysytellyt blogosfäärissä tuppisuuna viimeiset kaksi kuukautta, mutta tällä kertaa syy ei ole siinä, ettenkö olisi tehnyt mitään vaan siinä, ettei minulla yksinkertaisesti vain ole ollut aikaa blogilleni töiden, ompelusten ja muun rumbaamisen ohella. Olen tässä kuussa käynyt siivoamassa muutaman kerran viikossa, ja töiden jälkeen olo on ollut vähintäänkin veltto. Lisäksi lupauduin tutoriksi yliopistoon saapuville vaihto-opiskelijoille, mikä on toistaiseksi osoittautunut varsin hyväksi päätökseksi, koska vaihtarit nyt vain ovat niin valloittavia. ("Your words are soooo long! They look like some drunk just randomly pummeled his keyboard! This country is bizarre!")

Meillä oli myöskin upean Finnish Tales -porukkamme kanssa todella mukava Tales of Vesperia -teemainen photoshoot Kotkassa tässä taannoin, mutta valitettavasti en saanut kovista yrityksistäni huolimatta Judithin pukua valmiiksi siihen mennessä. Harmitti, kun huomasin kotona ajan käyvän liian vähiin, mutta vielä enemmän harmitti paikan päällä kun tajusin millaiset photoshoot-maisemat missasin!

Judy ei ole oikeastaan vieläkään valmis, koska olen työstänyt tässä samalla toista pukua WCS-karsintoihin (joihin liittyviä tunnelmia ja itsetutkiskeluja voisin kirjata ylös vielä myöhemmin tämän viikon aikana), mutta loppusuoralla ollaan. Peruukki, osa jota pelkäsin eniten, on melkein valmis, kengät ovat valmiit, hame ja bikinit lähes valmiit. Bolero ja nahkainen sukkanauhavyösysteemi sekä hanskojen varret ovat oikeastaan ainoat osat, jotka ovat täysin tekemättä, mutta luulisin saavani ne kasaan melko nopeasti.

Peruukista minulla on itse asiassa muutama WIP-kuva, mutta ne minun on julkaistava myöhemmin, sillä Blogger ja mokkula eivät juuri nyt suostu toimimaan harmonisessa yhteistyössä. Joka tapauksessa, kitisin tuossa keväämmällä jo siitä, kuinka minulla ei ollut hajuakaan miten saisin nostettua peruukin nätisti nutturalle, mutta ei auttanut itku markkinoilla - tilasin peruukin, neuloitin sen peruukkipäähän ja aloin tutkailla sitä lähemmin. Muutaman tunnin erilaisia tutoriaaleja tarkasteltuani päädyin cosplay.comin Kukkii-sanin poninhäntätutoriaaliin ja lähdin suunnittelemaan nutturan toteutusta stub-tekniikalla, eli leikkaisin ponnarin pään lyhyeksi ja kiinnittäisin nutturan siihen myöhemmin. Kuvien puutteessa en kuitenkaan ala tarkemmin selostaa tekemisiäni, vaan jätän ne suosiolla erilliseen merkintään.

Ja tosiaan, WCS-karsintoihinkin näyttäisin olevan osallistumassa jonkun random tyypin kanssa. Puku ei tietenkään ole valmis, mutta esitys on kaikeksi onneksi pulkassa. Tietenkään koskaan ei voi harjoitella liikaa, mutta näillä näkymin meidän pitäisi kaiken järjen mukaan jotakuinkin tietää, mitä lavalla kuuluisi tehdä milläkin hetkellä. Helkkarin kovia kilpakumppaneita ja julkisuuteen tihkuneista tiedonmurusista ja vihjeistä päätellen myös helkkarin kovia pukuja on tiedossa, mutta oma fiilikseni on joka tapauksessa ihan hyvä. On hyvin mahdollista, että saamme turpiimme pahemmin kuin koskaan, mutta juuri nyt se ei erityisemmin pelota ihan vain siksi, että esityksemme on saavuttanut oman tyytyväisyyteni, ja itseensä tyytyväisyys on varmaan WCS-finaalin voittoakin vaikeampi saavutettava asia. :D

Eli pitkä tarina lyhyt: Traconiin on muutama päivä, Judith on hieman kesken, WCS-karsinnat, hurpa durpa.

Ja loppuun vielä Fukan heittämä tagi!

Kolme negatiivista asiaa jotka sinun täytyy kertoa. 1.Cossi joka on vähiten suosikkisi ja syy. 2.Huonoin kokemus conissa. 3.Huonoin conisi ja syy.

Kolme postiivista asiaa jotka täytyy kertoa. 1. lempi cossisi ja syy. 2. Paras kokemus. 3. Paras conisi ja syy.

1. Itseäni vähiten miellyttävät puvut ovat poikkeuksetta olleet sellaisia, joiden kanssa olen joutunut tekemään typeriä kompromisseja joko kiireen tai oman laiskuuteni vuoksi. Kiireen takia sitä on ehkä tapahtunut harvemmin, mutta laiskuuden vuoksi sitäkin useammin. Saiyukin Zenon ei ehkä ole ihan sieltä suosikkieni kärjestä. Ensimmäiset pukuni olivat taitotasoni vuoksi ehkä kömpelön näköisiä, mutta enemmän naamapalmuilua aiheuttavat aloittelijavuosieni (joita taidan viettää vieläkin, voiko tässä harrastuksessa muka koskaan olla tarpeeksi hyvä :D) pukujen sijaan tosiaan ne puvut, joiden teossa olen mennyt siitä, mistä aita on matalin.

2. Viihdyn yleensä coneissa melko hyvin vaikken muuta tekisi kuin katselisi ohikulkevia ihmisiä pukuineen, ja minua on yleensäkin melkein mahdotonta saada huonolle tuulelle, joten tähän en osaa vastata.

3. Huonoimmat conit, missä olen ollut, lienevät Tsukiconit. :D Ehkä hieman eri kohderyhmälle tarkoitettu tapahtuma on aina järjestetty puolivillaisesti, ja vaikka yleensä minulla onkin ollut ihan hauskaa, ei siitä todellakaan ole kiittämistä ahtaissa tiloissa järjestettyä ja huonoa rahanvastinetta tarjoavaa tapahtumaa.

1. Lempicosplayni on tällä hetkellä ehkäpä FFX-2:n Paine. Tähän pukuun uhrasin aikaa ja vaivaa ja rahaa ja yritin saada kaikki mahdolliset yksityiskohdat siihen mukaan. Loppujen lopuksi tulos oli ihan kelvollinen, vaikka parannettavaa olisi ollut esimerkiksi kengänpäällisten istuvuudessa ja vöissä. Vaikka puku oli äärimmäisen epämukava päällä, viihdyin siinä kuitenkin verrattain hyvin ja koin Painen nahkoihin ujuttautumisen (pun intendeeeed) helpoksi. Isaak oli tarjoamiensa ompelullisten haasteiden vuoksi toinen lempparini, mutta jostain syystä en osaa eläytyä eeppiseksi vampyyrimieheksi niin hyvin, että kokisin oloni erityisen mukavaksi kyseisessä kostyymissä.

2. Ihmisten kohtaamiset, kommentit ja kehut ovat aina olleet hauskoja ja mieleenpainuvia juttuja. Kisoista olen saanut myös paljon hyviä ja opettavaisia kokemuksia, mutta aivan yhtä lailla uusien ihmisten tapaaminen, tahaton tilannekomiikka ja kulloiseen cosplayhin liittyvä hupailu ovat aina jääneet mieleeni.

3. Erittäin vaikea valinta, mutta parhaiten järjestetyt tapahtumat ja itseäni eniten miellyttävät tapahtumat lienevät Tracon ja Desucon. Henkilökohtaisista syistä nostan myös vuonna 2008 pidetyn Animeconin korkealle listallani. Toisaalta myös vuoden 2010 CosplayGaalalla on lämmin paikka sydämessäni, koska siellä esiinnyin kunnolla ensimmäistä kertaa, fiilis oli aivan mahtava, järjestelyt toimivat, kisat olivat upeita ja kaiken mahtavuuden lisäksi saimme Lucan kanssa ryhmäkisasta ensimmäisen sijan.


Tagata en viitsi, mutta varmasti tagin tekemistä mielivät osaavat napata tämän itselleen ilman eri kehotusta. :)