Koomailun tyly loppu

Viime merkinnästä on kulunut taas kauniisti kuukausia, ja nyt jos koskaan olisi otollinen tilaisuus näyttää, että hei, olenhan minä edes vähän terästäytynyt! Pakkohan sitä on olla, kerta Desucon häämöttää jo parin viikon päässä!

... No en kyllä ole. :D Huhtikuun vietin kauniisti kirjojen ääressä ja rutistin pienessä ajassa kasaan sellaisen määrän opintopisteitä, että herään vieläkin öisin kylpien kylmässä hiessä ja miettien, että osaanko nyt varmasti kertoa Pohjoismaiden ulko- ja turvallisuuspolitiikan eroista tai Euroopan unionin demokratiavajeesta. Paitsi että en. Mutta se on myönnettävä, että opiskelujuttujen valmistuttua väsymys oli melkoinen, sillä vaikka kuinka lupasin itselleni, että yritän ottaa rennosti, niin tietenkin piti nipottaa ja hankkia paiseita melko yhdentekevistä jutuista (kuka muka välittää jostain yksittäisten kurssien arvosanoista sitten, kun olen valmistunut...).

Kesälomani alkoi hyvin ja sain akkuni ladattua ja cosplaylle olennaisen tekemisen innon takaisin. Takapakkia tuli kuitenkin viime viikolla, kun koirani Ninni meni äkillisesti niin huonoksi, että muutaman tunnin sisään tilanteen toteamisesta oli lähdettävä eläinlääkäriin ja tehtävä päätös, jota lemmikinomistaja ei koskaan haluaisi joutua tekemään, mutta joka on lopulta kuitenkin aina jossain vaiheessa tehtävä. 14 vuotta on pitkä aika olla yhdessä, ja olen aina kiintynyt jokaiseen lemmikkiimme niin hulluna, että olo on ollut viimeisten päivien aikana vähän voimaton.

Eilen havahduin koomailustani kuitenkin siihen karmaisevaan tosiasiaan, että hittolainen, Desuconiin on aikaa enää hälyttävän vähän, ja jotain olisi pakko tehdä. Niinpä otin käsittelyyni Shiorin peruukin. Prosessi on vielä kesken, mutta heitän tässä lähipäivinä tänne ennen ja jälkeen -kuvia. Peruukit ovat aina olleet minulle se hankalin osuus puvussa, sillä en osaa laittaa edes omia hiuksiani, saati sitten peruukkeja. :D Nykyisin minulla on sen verran lyhyet hiukset, ettei niille tarvitse juurikaan mitään tehdä, ja vaikka omistan kauniin hiustenmuotoilusetin, en osaa käyttää sitä. Sen huomasin eilen, kun yritin muotoilla Shiorin tukkaa ties minkälaisella raudalla. Kuidut kyllä taipuivat, mutta aina ihan vikasuuntaan. :,D Onneksi ne voi aina suoristaa takaisin alkuperäiseen muotoonsa ja lähteä uuteen yritykseen. Toivon vain, ettei yrityksiä tarvitsisi ottaa kovinkaan montaa, sillä veikkailen vähän, että kuidutkin hapertuvat liiasta pahoinpitelystä.

Minun piti tehdä Judith valmiiksi Desuconia varten, mutta enpä teekään. Yritän saada neidon asustuksen valmiiksi tässä kesän mittaan Finnish Talesin photoshoottia varten. Toisen Desupäivän puku on siis vielä hieman mietinnän alla - Shiori saattaa päästä käyttöön kahdesti, tai sitten nappaan jonkun vanhan pukuni uusiokäyttöön. Isaak oli alkuperäinen suunnitelmani, mutta annas olla, jos tuo herran peruukki ei tuosta tule säällisen näköiseksi, on pakko keksiä jotain muuta, kun uuttakaan ei ehdi enää tilailla. Onneksi herään asioihin aina näin ajoissa!

Lisäksi sain Ilonalta tässä muutama viikko takaperin mieltä lämmittävän haasteen, joka antoi hyvän syyn blogin päivittämiseen. Minun on tosin vähän pakko luistaa tuosta 'oman kameran kätköistä' vaatimuksesta, sillä kuvaan digikamerallani ihan älyttömän vähän.

You are beautiful -tunnustus on tarkoitettu kaikille blogistanian näteille blogikirjoittajille. Tunnustuksen saaja haastetaan julkaisemaan 3-5 ennen julkaisematonta kuvaa omasta elämästään (oman kameran kätköistä) pienten selitysten kera ja jakamaan tunnustus eteeenpäin kolmelle (3) muulle!

Seivästin Caroliinan verisesti Traconissa 2010. Ilmeestä päätellen se teki hänet surulliseksi. Sanna H. kuvasi.

Hei, olen Judge Magister ja käyttäydyn erittäin hahmouskollisesti. Huomatkaa myös miehekäs vyötäröni! Finncon-Animeconissa vuonna 2009. Amanda K. kuvasi.

Heppani Vakker ja minä. Sanna H. kuvasi.

.... :D Luca sai pupunkorvat, prohoho. Juusto kuvasi.

Haastan kolme kaunista cosplaynaista eli Iriksen, Pumpkinin ja Fukan, mikäli he eivät haastetta ole jo muualta saaneet. Take it or leave it!

Palailen blogiuniversumin äärelle lähipäivinä, josko saisin jotain näytettävää aikaan.