Henkilökohtaista, tositarkoituksella

Hiukan hävettää, kun olen jättänyt blogini aivan hunningolle muutaman kuukauden ajaksi ("muutaman" - herramunjee, tätä edeltävä merkintä on marraskuulta...). Tosiasiallinen syy tähän on ollut se, että sitten Shiorin peruukin hankinnan en ole tehnyt cosplayn eteen a) yhtään ja b) mitään. En mitään. En yhtään, en mitään, en yhtään mitään. Minun on hieman vaikeaa käsittää, miten tämä on ylipäätään mahdollista, sillä aina cosplaytaipaleeni alkuhämäristä asti olen ollut lähes tauotta työstämässä jonkinlaista pukuprojektia.

Osasyy saamattomuuteeni on se, että olen yrittänyt kierrellä kangaskauppoja, mutta koska Eurokangas vihaa juuri sitä kaipaamaani sinistä väriä ja suorastaan halveksii mintunvihreää, en ole saanut kasaan pukuihin tarvittavia materiaaleja. Sitten on tietty näitä tylsiä aikuisten juttuja, jotka ovat vaatineet oman veronsa. "Opiskelukiireet" = aina hyvä tekosyy kaikkeen. Yliopistossa opiskelu on tosin toistaiseksi ollut rennompaa ja vapaampaa ja ehdottomasti vähiten läsnäoloa vaativinta verrattuna alempiin kouluasteisiin, mutten ole silti jostain syystä saanut itseäni ompelukoneen äärelle vapaa-aikana. Jo on aikoihin eletty!

Nyt olen kuitenkin vähitellen heräämässä cosplaykoomastani. Tämän vuoden puvut ja conit eivät tosin ole vielä(kään) sataprosenttisen lukkoonlyötyjä, sillä kesällä olisi kai hyvä tehdä töitäkin. Ja koska kotiseutuni kesätyöntekijöitä palkkaavat yritykset ovat päättäneet, että "lolz päätetään kesätyöntekijöistä sit joskus toukokuun puolessa välissä, ei kukaan halua töistään tietää sitä aikaisemmin", niin tätäkin tietoa saa hetken aikaa odotella.

Tämä vuosi näyttää tällä hetkellä tältä:

Shiori Takatsuki, Revolutionary Girl Utena - Desucon
Kaveeraan ton yhden Ilonan kanssa.

Judith, Tales of Vesperia - Tracon
Kaveeraan ton yhden pienen ryhmän kanssa. Olen harkinnut Judyn debytoimista esimerkiksi Desun toisena päivänä tai mahdollisesti Animeconissa, mikäli sinne olen menossa. Animecon kun on kesän coneista se, jonka ensimmäisenä jätän väliin, jos niikseen tulee. No hard feelings, mutta kun Turku on hankalan matkan päässä ja con itsessään ei toistaiseksi ole herättänyt minussa erityistä mielenkiintoa.

Ja uutena tulokkaana:


Kanna Sakyonosuke, Bakumatsu Kikansetsu Irohanihoheto
Kaveeraan ton yhden samurain kanssa, tosin en tiedä milloin. Mahdollisesti Traconin toisena päivänä?

Mukaan mahtuu ehkä vielä yksi nopea puku Tampere Kupliihin... Kupliiseen... Kupliin... Joo, sinne. Mitä nyt tajusin juuri, että elämme jo maaliskuussa, rästissä on esseitä, oppimispäiväkirjoja ja tenttikirjoja, ja Kuplii on kuukauden päässä, että se idea taisikin olla sitten siinä... Joka tapauksessa, nyt kun pakolliset anteeksipyynnöt, motivaatio- ja aikapulavalitukset ja pukulistan päivittäminen ovat pulkassa, voinkin keskittyä siihen asiaan, mistä minun alun perin piti kirjoittaa.

Olen jo hetken aikaa miettinyt, että blogistani puuttuu tietynlainen henkilökohtaisuus. Toki merkinnöistäni näkyy oma ääneni ja toki käsittelen harrastustani melko henkilökohtaisesta näkökulmasta käydessäni läpi pukujen valmistusprosesseja ja tapahtumamuistoja, mutta minua on jäänyt hieman kaivelemaan se, etten taida antaa hirveän paljon itsestäni. Cosplayblogin ei tietenkään ole tarkoitus olla muotiblogi, joka ruotii kirjoittajansa henkilökohtaista elämää poikaystävistä koiran korvatulehdukseen, mutta itse olen huomannut lukevani mielelläni sellaisia blogeja, joiden pitäjien nk. oikeista elämistä saa muodostettua jonkinlaisen käsityksen.

Niinpä mieleni teki hieman valottaa sitä, millainen olen ihan oikeasti. Vuosi sitten (!) blogini aloittaessani kirjoitin itsestäni esittelymerkinnän, jossa kerroin kyllä harrastushistoriastani varsin kattavasti, mutten tainnut sanallakaan valottaa ns. oikeaa persoonaani. Eli siis, aloitetaan helpoimmasta eli siitä, miltä minä näytän kaikessa luonnollisessa kauneudessani:


Tältä näytän, kun en tiedä, että joku (tässä tapauksessa Juusto, thx!) kuvaa minua. Olen erittäin ylpeä taidostani väännellä naamaani valokuvissa, ja yleensä nähdessäni kameran reväytän kasvolihakseni sellaiseen irveeseen, että oksat pois.

Sitten voisin kai vähän valottaa sitä, mitä teen elääkseni. Ja siihen on helppo vastaus; elän valtion kustannuksella. Menin peruskoulun jälkeen tunnollisesti lukioon, ja suoritin vaaditut 75 kurssia erittäin tunnollisesti ja kirjoitin tunnollisesti ja hain tunnollisesti jatko-opintoihin. Moukan tuurilla pääsin ensimmäisellä yrittämällä sisään Tampereen yliopistoon valtio-opin opintoihin. Valtio-oppi on vähän hämärä termi (sen on arveltu olevan mm. oikeustiedettä ja filosofiaa), mutta englannin "political science" kertoo kaiken olennaisen. Kyseessä on siis politiikan tutkimus.

Aihe kuulostaa varmasti erittäin tylsältä ja luotaantyötävältä, mutta teemme me yliopistolla muutakin kuin väännämme siitä, mikä nyt olisi se oikea tapa tasapainottaa kansantalous tai mitä veroja pitäisi nostaa. Emme myöskään ole mitään tulevia poliitikkoja, vaikka joukkoon mahtuukin yksi eduskuntavaaliehdokas ja pari avoimesti puoluekantansa esille tuovaa henkilöä. Politiikan tutkimus kun on nimenomaan politiikan tutkimuksen eikä itse politiikan taidon opiskelua. Tykkään puhua politiikasta ja yhteiskunnallisista asioista, ja olen erittäin iloinen opiskellessani näinkin kiinnostavaa alaa. Joten jos minuun törmää jossain conissa, en pelkää käydä tulenpalavia väittelyitä cosplayn lisäksi myös vähän vakavammista aiheista!

Isona (eli neljän ja puolen vuoden päästä, jos noudatan Kelan ohjeistusta) minusta tulee yhteiskuntatieteiden maisteri. Mitä se tarkoittaa ja mihin se avaa ovia, siitä minullakaan ei vielä ole ihan selvää käsitystä. Martti Ahtisaari on mun idoli, joten ehkä minusta tulee isona fem!Mara.

En ole myöskään ihan varma, ovatko ihmiset ymmärtäneet syyn siihen, miksi minä ja Luca linkittelemme toisiamme ristiin niin ahkerasti. Olemme melko vakiintunut kahden hengen cosplaytiimi, mutta vaikutamme myös niinkutsutussa oikeassa elämässä melko ahkerasti, vaikka nykyisellään välillämme on muutama sata kilometriä fyysistä välimatkaa. Tutustuimme toisiimme lukiossa ja aloitimme yhteisen cosplaytaipaleen jo vuonna 2008.

Oon toi Ryuk (Death Note) tossa oikealla ja vieressä on mun paras kaveri Luca Reminä. Tracon III, helmikuu 2008.

Voisin tehdä joskus vähän syvemmänkin analyysin siitä, kuinka siistiä on omata vakituinen cosplaypari (jolla tosin taitaa olla enemmän omia ideoita paricosplayhin kuin vastaanottavaisuutta mun ideoilleni, mutta ei se mitään!). Olemme toistaiseksi cosplayanneet yhdessä mm. seuraavia parivaljakoita:

Ryuk & Rem (Death Note)
Matt & Mello (Death Note)
Sha Gojyo & Genjyo Sanzo (Saiyuki)
Zenon & Shien (Saiyuki)
Ion & Sync (Tales of the Abyss)
Ivan Braginski & Wang Yao (Axis Powers Hetalia)
Isaak Fernand von Kämpfer & Cain (Trinity Blood)
.. And many more to come!

Merkintä on venähtänyt melkoisiin mittoihin ja minun pitäisi ihan oikeasti olla opiskelemassa, joten paljastukset saavat odottaa ensi kertaan.

Tosiaan, La Masquerade Infernale juhlii ensi perjantaina 1-vuotispäiviään! Jos unohdan kirjoittaa synttäripäivän merkinnän niin kuin luultavasti käy, niin onnittelen itseäni sydämellisesti jo nyt! Onnea!