Ainoa ongelma molemmissa puvuissa on se, että pukuihin kuuluvat kengät eivät sovellu kävelyyn kovin hyvin.Muut pukuni ovatkin sitten vähän hankalia syksyisiksi hengailupuvuiksi joko vaatteen vähyyden tai muiden liikkumista vaikeuttavien asioiden takia. Tietyt pukuni alkavat myös jäädä nykyisten laatustandardieni alapuolelle, jotta viitsisin käyttää niitä uudestaan...Vanhoista puvuistani käyttökelpoisia kokonaisuuksia taitavat olla enää Saiyukin Gojyo (jonka puku ei kauheasti miellytä itseäni), Simounin Neviril (jolla on yhä peruukkiongelma), Last Exilen Tatiana (jonka kengillä on mahdoton kävellä pitkiä matkoja saati sitten ulkotiloissa), Tales of the Abyssin Ion (jolla on kenkinään vain jumppatossut), Hetalian Ivan/Venäjä ja FFX-2:n Paine (joka on hyvin epämukava puku minä tahansa vuodenaikana).
Osan vanhoista puvuistani olen heittänyt kylmästi roskiin ja osa puvuista ei taas enää toimi käytössä lähinnä siksi, koska olen käyttänyt sitä joko omilla hiuksillani tai sitten peruukilla, joka on jo löytänyt uuden omistajan.
En yleensä kiinny vanhoihin pukuihini, joten minulle ei ole suuri este teurastaa pukuun kuuluvaa peruukkia uuteen tarkoitukseen tai myydä sitä rahantarpeessa eteenpäin - saati sitten leikellä vaatteita kappaleiksi tai muokata pukuun kuuluvia kenkiä uuteen käyttötarkoitukseen. Kierrätän aika paljon peruukkeja ja materiaaleja, mutta itse pukuja käytän uudestaan melko harvoin - vähän ajan kuluttua näen niissä liikaa virheitä, jotta viitsisin laittaa niitä uudestaan ylleni.
Tänä vuonna olen tosin tehnyt hämmentävästi poikkeuksia normaaliin "puku-per-tapahtuma" -käyttäytymiseeni, sillä käytin Ionin pukua kahdesti (tai kolmesti, jos photoshoot lasketaan mukaan), Painen pukua kahdesti ja lisäksi tein yhden vanhoista puvuistani uudestaan. Monen cosplayerin kuulee sanovan, ettei hän ollut täysin tyytyväinen pukuunsa ja että hän suunnittelee sen tekemistä uudestaan, mutta aika harva loppujen lopuksi omaa tarpeeksi viitseliäisyyttä vanhojen pukujen korjailuun. Fanituksen kohteet vaihtuvat aika tiuhaan ja eteen tulee viikoittain toinen toistaan vinkeämpiä pukuja, joiden toteuttamista sormet odottavat syyhyten. Lisäksi on tympeää lähteä tekemään pukua, jonka on jo kerran tehnyt, kerta edessä olevat työvaiheet on jo kerran käynyt läpi.
Toisaalta vanhan puvun uusiminen on myös hyvin palkitsevaa, sillä yleensä sitä huomaa taitojensa kehittyneen harrastusvuosien varrella. Itse päätin korjata vuoden 2009 Desuconissa debytoineen Neviril-asuni uusiksi vuoden 2010 Desuun ison Simoun-ryhmän innoittamana. Loppujen lopuksi päädyin uusimaan pukuni kenkiä ja hanskoja lukuunottamatta ihan kokonaan, joten parempi lienee puhua uudesta asusta kuin korjatusta asusta. Prosessi oli omalla tavallaan ihan vinkeä, vaikkakin se tuntuikin kovin tutulta - olinhan minä jo kerran tehnyt kaikki ne osat, joita nyt olin uusimassa.
Uusi Neviril-asuni ei ole lähelläkään täydellistä, mutta huomattavia parannuksia se kyllä koki. Vaaleanvioletti mekkokangas on paremman näköinen kuin vanha, osittain läpinäkyvä verhokangas. Sukat ovat ihonmyötäisemmät niin ikään materiaalin vaihtamisen ansiosta. Takki on hiukan siistimmin ommeltu ja lyhyempi kuin edeltäjänsä, vaikkakaan en vieläkään saanut aikaan hakemaani pallohihaefektiä. Uusi peruukkikin jäi valitettavasti yhtä latteaksi kuin alkuperäinenkin yksilö. No, ehkä vielä jonain päivänä saan voimaa kasata Neviril 3.0:n, jossa nämäkin virheet on korjattu...
Neviril vuonna 2009. Kuvaajana Sanna H.
Erot asujen välillä ovat enimmäkseen oman pääni sisällä, mutta toivon mukaan sukat näyttävät uudessa asussa vähän paremmilta, mekko hitusen fiksummalta ja takki pikkuisen istuvammalta. Läheltä katsottuna ompelujäljessäkin on selkeä ero - enää en tikkaile miten sattuu tai jätä kanttinauhoja repsottamaan (enkä myöskään ompele violettiin kankaaseen oranssia tikkiä...).
Kuluneen vuoden aikana olen tajunnut, että pukujen käyttäminen useampaankin otteeseen on oikeastaan ihan kivaa. Se säästää rahaa ja aikaa ja lisää puvun kantajalleen antamaa iloa - miksipä sitä laittaisi suotta kivaa pukua kaappiin pölyttymään? Pakko sanoa, että oloni ei ole koskaan ollut stressittömämpi kuin ennen tämän vuoden Traconia - ihan vain siksi, että käytin molempina päivinä poikkeuksellisesti vanhoja pukujani. Toki värkkäilin vielä paria päivää ennen tapahtumaa Painelle miekkaa, mutta sen olisi ihan hyvin voinut jättää tekemättäkin - pointti oli kuitenkin se, että saatoin kerrankin keskittyä nauttimaan kesästäni ilman takaraivossa olemassaolostaan muistuttavaa keskeneräistä pukua. Pitänee siis harrastaa kierrätystä myös jatkossa. ;3
Tänä vuonna olen tosin tehnyt hämmentävästi poikkeuksia normaaliin "puku-per-tapahtuma" -käyttäytymiseeni, sillä käytin Ionin pukua kahdesti (tai kolmesti, jos photoshoot lasketaan mukaan), Painen pukua kahdesti ja lisäksi tein yhden vanhoista puvuistani uudestaan. Monen cosplayerin kuulee sanovan, ettei hän ollut täysin tyytyväinen pukuunsa ja että hän suunnittelee sen tekemistä uudestaan, mutta aika harva loppujen lopuksi omaa tarpeeksi viitseliäisyyttä vanhojen pukujen korjailuun. Fanituksen kohteet vaihtuvat aika tiuhaan ja eteen tulee viikoittain toinen toistaan vinkeämpiä pukuja, joiden toteuttamista sormet odottavat syyhyten. Lisäksi on tympeää lähteä tekemään pukua, jonka on jo kerran tehnyt, kerta edessä olevat työvaiheet on jo kerran käynyt läpi.
Toisaalta vanhan puvun uusiminen on myös hyvin palkitsevaa, sillä yleensä sitä huomaa taitojensa kehittyneen harrastusvuosien varrella. Itse päätin korjata vuoden 2009 Desuconissa debytoineen Neviril-asuni uusiksi vuoden 2010 Desuun ison Simoun-ryhmän innoittamana. Loppujen lopuksi päädyin uusimaan pukuni kenkiä ja hanskoja lukuunottamatta ihan kokonaan, joten parempi lienee puhua uudesta asusta kuin korjatusta asusta. Prosessi oli omalla tavallaan ihan vinkeä, vaikkakin se tuntuikin kovin tutulta - olinhan minä jo kerran tehnyt kaikki ne osat, joita nyt olin uusimassa.
Uusi Neviril-asuni ei ole lähelläkään täydellistä, mutta huomattavia parannuksia se kyllä koki. Vaaleanvioletti mekkokangas on paremman näköinen kuin vanha, osittain läpinäkyvä verhokangas. Sukat ovat ihonmyötäisemmät niin ikään materiaalin vaihtamisen ansiosta. Takki on hiukan siistimmin ommeltu ja lyhyempi kuin edeltäjänsä, vaikkakaan en vieläkään saanut aikaan hakemaani pallohihaefektiä. Uusi peruukkikin jäi valitettavasti yhtä latteaksi kuin alkuperäinenkin yksilö. No, ehkä vielä jonain päivänä saan voimaa kasata Neviril 3.0:n, jossa nämäkin virheet on korjattu...
Neviril vuonna 2009. Kuvaajana Sanna H.
Erot asujen välillä ovat enimmäkseen oman pääni sisällä, mutta toivon mukaan sukat näyttävät uudessa asussa vähän paremmilta, mekko hitusen fiksummalta ja takki pikkuisen istuvammalta. Läheltä katsottuna ompelujäljessäkin on selkeä ero - enää en tikkaile miten sattuu tai jätä kanttinauhoja repsottamaan (enkä myöskään ompele violettiin kankaaseen oranssia tikkiä...).
Kuluneen vuoden aikana olen tajunnut, että pukujen käyttäminen useampaankin otteeseen on oikeastaan ihan kivaa. Se säästää rahaa ja aikaa ja lisää puvun kantajalleen antamaa iloa - miksipä sitä laittaisi suotta kivaa pukua kaappiin pölyttymään? Pakko sanoa, että oloni ei ole koskaan ollut stressittömämpi kuin ennen tämän vuoden Traconia - ihan vain siksi, että käytin molempina päivinä poikkeuksellisesti vanhoja pukujani. Toki värkkäilin vielä paria päivää ennen tapahtumaa Painelle miekkaa, mutta sen olisi ihan hyvin voinut jättää tekemättäkin - pointti oli kuitenkin se, että saatoin kerrankin keskittyä nauttimaan kesästäni ilman takaraivossa olemassaolostaan muistuttavaa keskeneräistä pukua. Pitänee siis harrastaa kierrätystä myös jatkossa. ;3
Ihanaa, että ihmiset korjailevat pukujaan <3
VastaaPoistaItse rakastun yleensä hahmoon ja jatkan cossausta, vaikka puvussa jokin ärsyttäisikin. Joskus pimeinä ja yksinäisinä iltoina niitä tulee sitten korjailtuakin. Osa kyllä kihelmöisi tehdä aivan alusta asti uusiksi.
Follow that airplane!
VastaaPoistaEikun siis, tervetuloa kierrätettyjen pukujen mukavan sressittömään maailmaan, darling. :> Ainoa ongelma siinä on peruukkien puhki kuluminen, niin kuin esimerkiksi tuossa minun rakkaassa pukuaarteessani, jonka hyvin varmasti tiedät ilman sen nimeltä mainitsemistakin.
Anyways~! Minusta on ihanaa, että olet tehnyt Neviriliä uudestaan. Hahmosta en tiedä paljoa, koska en ole saanut vielä Simounia katsottua, mutta on hauska nähdä pilkahdus siitä suunnattomasta kehityksestä, joka sun pukuilussasi on vuosien saatossa tapahtunut! :>
Fukka: Minulla on vähän sasma. :D Tykästyn joihinkin hahmoihin niin kovasti, että mieli tekisi pukuilla niitä puvun laadusta huolimatta yhä uudestaan ja uudestaan.
VastaaPoistaDashi: Gaa, mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, että "jee, käytän vanhaa pukua uudestaan eikä maksa mitään!" ja lopulta huomaa, että on pakko tilata uusi peruukki, joka maksaakin sitten maltaita. :,D Mutta kiva kuulla, jos jonkinlaista positiivista kehitystä on havaittavissa!
.....meinasin tukehtua mehuihini ton kuvan takia. XDDDDDDDDDDD
VastaaPoistaMeidän pitää oikeesti shootata noi kunnolla joskus. >BI Kunhan saan aikaseks ostettua loput nauhat siihen tyttöseen ja tehtyä paidan uusiks ja toisen hihan ja *HÖNK* urgh.
Fic: <3 OUR RI MAAJON WILL PIERCE THE SKY ja silleen. :--D
VastaaPoistaJa niin pitää! Kannattanee tosin odottaa ensi kevääseen, niin saadaan nätimpi kuvaussää, ellei löydetä sitten jotain kivaa sisäpaikkaa, joka näyttäisi vaikka ihan sattumalta Arcus Primalta. 'D